sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Jouluinen synninpäästö?


Ensi viikolla on jo joulu. Perinteisesti minulla on ollut aina joulukiirettä ja pienimuotoista stressiä. Olosuhteiden pakosta ja ajan kuluessa olen vaihtamassa asennetta jouluvalmisteluihin...




(kuva Pixapay)


Moni jouluun liittyvä asia on tehtävälistalla tekemättä, mutta jostain syystä olen rauhallisin mielin.
Tämä aika vuodesta on meillä opettajilla se yksi kiireisimmistä, joten jouluvalmistelut ovat väkisinkin jääneet vähäiseksi.
Koska olen huono tekemään asioita hyvissä ajoin tai etukäteen, on ne jääneet taka-alalle, odottamaan niitä ns. rauhallisempia aikoja.
Jopa niin, että tänä vuonna joulukortit jäi lähettämättä sekä sukulaisille että ystäville. Niin, että sorry vaan....
 
 
 
 
 
(kuva Pixapay)
 
 
Oppilaiden todistukset kirjoitin viikonloppuna ja ajattelin tehdä ne jouluvalmistelut tässä viimeisen viikon aikana.
Tehtävälistaa olen karsinut ja pyrin noudattamaan Marttojen neuvoa: "Jos et aio viettää joulua komerossa keskity, siivouksessa olennaiseen".
Eli tehtävälistalla on kodin perussiivous (ei siis puunausta), lakanoiden vaihto, saunan pesu, pipareiden ja joulutorttujen leipominen.
Ja silti voi olla, että tässä tulee vielä pienimuotoista kiirettä.

.



                                                      
 
(kuva Pixapayn)

Koulussa lukuvuosi päättyy torstaina ja olen ajatellut, että muutaman päivän aikana ehdin suoriutumaan kaikesta. 
Lahjojen ostamisessa on tänä vuonna vähäisempää (kiitos odottamattoman auton kytkinremontin) ja minulla on enää muutama lahja ostamatta.
Jouluruokien suhteen olen päättänyt kokeilla "ulkoistamista" eli ostan ne vähäiset joululaatikot työkaveriltani ja muut ruoat lähikaupasta.
Joulupöydän antimet kun koostuvat meillä pääasiallisesti riistasta.
 



Olen ajatellut, että joulu tulee meille tänä vuonna vähemmälläkin touhottamisella. Kun olen tämän asian itseni kanssa käynyt läpi, en ota tästä asiasta niin paljon paineita. Kuten niin monet kerrat olen sanonut, olen jouluihmisiä, mutta en välttämättä välitä siitä jouluperinteestä, jossa perheen äidit ottavat joulun onnistumisesta kaiken vastuun puunaamalla koko talon ja loihtimalla komea joulupöydän.


Tuntuu, että olen pääsemässä jossain määrin "joulusuoriutumisen" paineesta. Olen tehnyt jo aikoja sitten hyvässä yhteisymmärryksessä mieheni kanssa joulustamme toisenlaisen - meidän näköisemme. Mielestäni joulu ei tule pelkästään tekemällä tai suoriutumalla. Vaikka teen jouluvalmisteluja vähän vähemmän, on meidän joulumme kuitenkin hyvin perinteinen. Ehkä minä näytän vuorostani lapselleni esimerkkiä, että jouluun valmistautuminen voi olla toisenlaistakin. Se on ihan yhtä arvokasta, vaikka tekee sen hieman vähemmällä vaivalla ja stressillä.



Vai mitä mieltä olette...?
 


 Oikein hyvää 3. adventtia!

 
 



perjantai 15. joulukuuta 2017

Kapula vaihtoon...


Siirtyessäni muutamia vuosia sitten käyttämään älypuhelinta, kuvittelin selviäväni Microsoftin puhelimella pitkään. Toisin kävi...






Puhelimen ominaisuuksista en vaadi kovinkaan paljon, mutta kun ne vähäisetkin alkoivat tökkimään, oli minun annettava periksi.
Kuinka ollakaan samaan aikaan puhelinoperaattori soitti ja tarkistutti liittymätietoni. Siinä yhteydessä tuli puheeksi mahdollinen puhelimeni vaihto.
Olin jo n. puolen vuoden ajan harkinnut siirtymistä Samsungin puhelimeen. Mallikin oli ollut jo jonkin aikaa selvillä ja kun siitä tarjottiin suhteellisen edullinen vaihtoehto, päädyin ostamaan sen. Taidan olla jokaisen puhelinmyyjän unelma... ;)

 
 
 


Näissä kaupoissa harvoin ostaja on se todellinen voittaja, mutta hetkellisesti minulla oli ihan tyytyväinen olo.
Puhelinliittymän hinnan sain alaspäin ja lisäksi tilasin mobiililiittymääni tietoturvasuojan (jota minulla ei ole siis ollut, tietokoneessa kylläkin!).
Kun kaikki nämä hienoudet lisätään, voi olla, että laskun lopputulos on sama kuin nytkin, mutta olo on turvatumpi.
Ja kyllä tuon puhelinkoneenkin joutuu ihan itse maksamaan, joten tulipa ostettua ennenaikainen joululahja.
 
 
 



Ensimmäiset tuskalliset hetket koin jo, kun otin puhelimen käyttöön.
Sain kaikki nano- ja SD-kortit ihan oikeisiin paikkoihin, mutta SIM- korttia en saanut operaattoriltani aktivoitua.
Tuskailin asian kanssa, mutta lopulta luovutin ja marssin lähimpään liittymäkauppaan selvittämään asiaa.
Asian selvittäminen kesti yhden klikkauksen verran ja puhelinyhteys saatiin toimimaan.



Puhelimen "päivittäminen" vie sen oman aikansa ennen kuin se on päivittäisessä normikäytössä. Vuosien saatossa vanhaan puhelimeen on tullut lisättyä Wilmaa, Jopoxia, sähköpostitilejä, FB:a, Instagramia ym.sirkushuveja. Uuden puhelimen myötä kaikki lisätoiminnot täytyi asentaa uudestaan, mutta nyt se on tehtynä. Puhelimen käyttö ei ole vielä luontevaa, mutta eiköhän se tästä ala sujumaan.




Toiveikkaana ajattelen, että tällä kapulalla pärjäilen taas pitkään.
Kunnes toisin todistetaan...
 
 



 
 

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Talven ihmemaa


Tällä viikolla, tarkemmin sanottuna eilen, olemme saaneet lunta länsirannikolle enemmän kuin viime talvena yhteensä. Maisema on muuttunut hujauksessa mustanpuhuvasta pimeydestä ihanaksi talven ihmemaaksi....






 
Meillä päin tämä onni ja autuus saattaa kestää vain päivän tai pari, joten tästä täytyy ottaa kaikki irti. Jopa lumitöistä.
Eilen illalla tein lapiolla puolen tunnin akuutin lumityön ja tänään jatkoin paremmalla ajalla ja  paremmalla kalustolla (=lumikolalla).



 




Harvoin me saamme täällä päin nauttia valkoisesta joulusta. Vaikka nyt näyttää lupaavalta, voi olla, että huomenna tilanne on jo toinen.
Lämpötilat sahaavat kiitettävästi nollan molemmin puolin, joten lumien sulamisesta tai pysymisetä ei todellakaan voi sanoa mitään.
Tällä hetkellä kirjoittaessani tätä postausta lämpötila taitaa olla jo plussan puolella...

 






Olen talvi-ihmisiä. Nautin siitä, että pakkasta on sopivasti (ei yli 10 astetta) ja maisema on luminen.
Meidän leveysasteella talvet ovat olleet lähes aina enemmän tai vähemmän arvoituksellisia.
Vieressä oleva meri vaikuttaa paikallisiin sääoloihin merkittävästi, joten talven eri variaatioihin on ollut tottuminen.
Nyt nautitaan tästä, sillä huomenna (tai tänään) tämä luminen maisema voi olla muisto vain.
 
 
 
Todellinen talven "ihmemaa"...
 
 
 
 









sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Tonttujen yössä...


Tänä vuonna pääsin käymään Vanhan Rauman "Tonttujen yö"-tapahtumassa. Se on järjestetty jo monena vuotena, mutta minulle tämä oli elämäni ensimmäinen kerta...





Vanhan Rauman kaupat olivat auki kello yhdeksään ja ihmisiä oli alku illasta liikkeellä kiitettävästi
Sää ei ollut mitenkään jouluinen, mutta se ei latistanut joulutunnelmaa.Tähän säätyyppiin on täällä länsirannikolla jo melko tottunut.
 
 
 
 
 
Tarkoituksen oli käydä suhteellisen pikaisesti muutamissa kaupoissa, mutta kuinka ollakaan, huomasin viettäneeni paikan päällä pari tuntia.
Käväisin sisutusliikkeissä ja napsin samalla kuvia kännykälläni. Kuvaaminen oli toisinaan jopa hankalaa, sillä ihmisiä oli liikkeellä tungokseen asti.
 
 
 

 
Kaikkea kaunista tuli bongattua.
Kulta ja messinki näyttävät olevan tänä jouluna se "must"-juttu.
 
 


 
 
Otin kuvia myös kauniisti somistetuista näyteikkunoista.
 
 




 
 
Reissullani ei herännyt sen suurempia lahjatoiveita, mutta kaikkea kaunista pientä kivaa tallentui kameraan.
Tonttujen yössä oli myös järjestetty erilaista ohelmaa, mutta tällä kertaa ne jäi katsomatta
Tapahtuma keräsi paljon ihmisiä keskustaan ja tunnelma oli iloisen hilpeää.
 
 
 
Rauman keskustan kauppiaat ovat panostaneet loppu vuoteen paljon erilaisia tapahtumia.Täällä on järjestetty Shoppailu Sunnuntaita, Pikimust Perjanda-tapahtumaa, Tonttujen yötä ja vielä ensi viikonloppuna on Suuret Joulumarkkinat. Vielä kun tapahtumalistaan lisätään kaikki paikalliset joulumyyjäiset ja -laulutapahtumat, ei voi ainakaan valittaa, etteikö ilmassa olisi joulutohinaa...ja  mukavaa sellaista.
 
 
 
 
 
 

perjantai 8. joulukuuta 2017

Perinteiset


Jouluun ja jouluvalmisteluihin kuuluu meilläkin hyvin perinteisiä tapoja. Meillä ei joulu tule, jos ei ole leivottu (ainakin kerran) satsi piparkakkuja ja torttuja...



 
 
En ole erityisen taitava leipuri, mutta kaupan valmistaikinoista onnistuu sekä joulutorttujen että pipareiden leipominen.
Valmistaikina on tällaiselle jauhopeukalolle enemmänkin helpotus ja pelastus ;)
 
 
 
 
 
 
Meillä joulutorttuja syö vain isäntä, joten niitä ei tarvitse tehdä kilokaupalla.
Yksi paketti on nyt mennyt ja ennen joulua täytyy tehdä vielä yksi erä torttuja.
 
 
 
 
 
 
 
Joulupipareiden suhteen menekki on parempaa.
Meillä on tapana leipoa ensimmäiset piparit aina itsenäisyyspäivänä.
Tosin tänä vuonna sain tehdä ne ilman avustajaa, sillä hän oli juuri tuolloin luistinradalla.
Menekki on ollut se verran hyvää, että todennäköisesti näitäkin täytyy leipoa lisää lähempänä joulua.
 
 
 
 
Sen verran olen mukavuudenhaluinen (ja realistinen), että muut joululeivonnaiset ostan tutuilta. Joulupöydässämme olevan limpun tilaan aina työkaveriltani (perinne sekin) ja voi olla, että tänä vuonna ostan vielä jonkun kuivakakun kahvipöytään. Leipomusten suhteen meille joulu tulee hieman vähemmällä panostuksella, mutta hyväksi koetulla tavalla.
 
Jouluun ei ole kovinkaan montaa päivää ja täällä joululahjojen hankinta on vasta aluillaan. Tänä vuonna niitä tulee hankittua vähemmän, sillä kaikki sukulaislapset alkavat olla jo niin isoja, että heidän "lahjominen" on vähentynyt huomattavasti. Tänään ajattelin lähteä ihan ensimmäistä kertaa Vanhan Rauman "Tonttujen yöhön" tekemään mahdollisia jouluostoksia. Ja voipi olla, että tästä tulee seuraava joulun odotuksen perinne...
 
 
 
Toivottelen kaikille oikein mukavia (ja kiireettömiä) joulun odotuksen aikoja!
 
 
 

tiistai 5. joulukuuta 2017

Pieni (joulu)myönnytys


Kesällä tein päätöksen, että vähennän sokerin ja erityisesti karkkien syömistä. Olen onnistunut päätöksen pitämisessä erinomaisesti ja olen syönyt vain muutamia kertoja karkkeja ja varsinaista karkkihimotusta ei ole ollut ollenkaan. Näin joulun aikaa olen ajatellut antaa itselleni hieman myönnytyksiä...






Suklaa kuuluu salmiakin ohessa suurimpiin karkkiherkkuihini.
Ajattelin, että suklaa poistuisi hetkeksi kiellettyjen herkkujen listalta.
Ihan vain joulun kunniaksi...
 
 
 
 
 

Suklaan maun suhteen olen ollut melko perinteisten makujen kannattaja. Fazerin sininen ja Maraboun maitosuklaa kuuluvat molemmat lemppareihini.
Tänä jouluna olen kuitenkin innostunut maistelemaan uusia makuyhdistelmiä. Vein viime viikolla joulukuun kunniaksi työkavereille kaksi erilaista suklaalevyä.
Makuelämykset olivat jouluisia (pipari ja karpalolla maustetut) ja kieltämättä makuyhdistelmät maistuivat hyviltä. Piparimausteinen oli myös suosikkini. 
Voi olla, että sokerinvähennysprojektistani johtuen kaikki maistuu hyvälle, vaikka pienet kivet, jos niihin vain lisäisi hitusen sokeria...
 
 
 
Minulle joulu on myös aistikokemus: tuoksuja ja makuja, kaunista joulumusiikkia ja tunnelmointia.
Ja mielestäni suklaa kuuluu ehdottomasti joulun viettoon.
 


 
Joulu - mikä ihana tekosyy syödä suklaata...
 
 


 
 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Pikkujoulun tunnelmia


Vietimme perheen omia pikkujoulua eilen, lauantaina. Tässä vähän tunnelmakuvia...




 

Muutamana jouluna meillä on ollut pieni muovikuusi, mutta tänä vuonna halusin jälleen aidon.
Tämän yksilön löysin puutarhamyymälästä ja se seisoo ihan omilla "jaloillaan" multapaakkunsa ansiosta.
Jos hyvin käy, voin vielä istuttaa sen maahan, edellyttäen, että maa on vielä sula...
 
 

 
 
 
Kuusen koristelin vain muutamilla koristeilla ja valoköynnöksellä.
Pikkujoulukuusi ei mielestäni enempää koristeita kaipaa.
 
 
 
 

 
 
Pikkujoulun viettoomme kuuluu ehdottomasti saunominen.
Saunomisen aikana kuusen alle oli ilmestynyt salaperäisellä tavalla pieniä lahjapaketteja, joiden avaaminen on aina yhtä jännittävää.
Sen jälkeen nautimme joulukauden ensimmäiset glögit pipareineen ja joulutorttuineen.
 
 
 
 
 
 
Illalla tunnelmoimme hieman hämyisemmässä valaistuksessa.
Muutaman vuoden takainen asetelmani pääsi ruokapöydälle ja seuraksi asettelin vielä tuikkuja.



Pikkujoulumme aloittaa joulunodotuksemme. Tunnelmaltaan se on yhtä ainutlaatuinen kuin isokin joulu. Meille pikkujoulun viettäminen on jo perinne, jonka vaaliminen tuntuu tärkeältä. Päivä ja ilta toistuu saman kaavan mukaan joka vuosi. Pikkujouluumme ei kuulu mitään ihmeellisen suurta, vaan se on enemmänkin tunnetila; yhdessä olemista, pientä jännitystä ja tunnelmointia. Eikä siihen muuta tarvitakaan...



Hyvää joulun odotusta kaikille!


perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulumielellä


Marraskuun sateisina ja pimeinä päivinä on ollut hieman vaikea innostua joulusta. Olen jo monena vuotena hakenut joulumieltä ja - tunnelmaa paikallisesta puutarha-ja taimimyymälästä, Viherkäiseltä. Tänä(kään) vuonna en tehnyt poikkeusta, vaan lähdin katsomaan heidän joulutunnelmaansa...



 
 

Heti sisään tullessa oli pakko pysähtyä ihastelemaan tunnelmaa.
Taustalla soi joulumusiikki ja ympärillä oli kaikkea kaunista
 
 
 



 
 
 
 


Kauniita asetelmia ja kukkia oli joka puolella
...ja taatusti jokaiseen makuun.
 
 
 
 
 
 
Viherkäisellä kukkien ja lahjatavaroiden esillepanoon on panostettu.
Täältä on vaikea poistua ostamatta mitään.
 
 
 

 
Vielä kassan läheisyydessä voi ostaa mukaansa jouluherkkuja, joko kotiin tai ystävälle vietäväksi.
Tältä reissulta nappasin näiden valokuvien lisäksi mukaani huonekuusen ja ihan oikean kuusen, juuripaakkuineen päivineen
 
 
 

Viikonloppuna ajattelin laittaa kotona hieman enemmän joulua. Meillä olisi tarkoitus viettää pikku joulua oman perheen kanssa; joulutorttujen leipomista, saunomista ja pikkuisten lahjojen jakamista. Tämä on meillä joka vuotinen traditio, josta ei voi poiketa. Lapseni totesi vähän aikaa sitten, että se on yksi hienoimmista juhlista...joulun, syntymäpäivän, uuden vuoden, juhannuksen ja venetsialaisten lisäksi ;) . Minun lapsuuden kodissa ei ole vietetty pikku joulua, kun taas mieheni kotona on. Toivotaan, että lapsemme jatkaisi tätä perinnettä joskus myös omassa kodissaan.




Nyt voi todeta, että kyllä täällä ollaan jo hieman joulumielellä...
 

 
 

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Järjestäytymistä


Olen aina ollut yhdistysihminen ja kuulunut erilaisiin järjestöihin. Vaikuttaminen ja eri yhdistyksiin kuuluminen on todennäköisesti tullut minulle "veren perintönä" isäni puolelta. Monta vuotta on ollut kuitenkin eräänlaista hiljaiseloa tällä saralla, kunnes yhtenä iltana bongasin Facebookista yhdistyksen, jonka toimiminen kiinnosti minua....






Uuden "ammattiurani" myötä olen kaivannut sisustajien ryhmää, johon kuulua. 
Suomessa on jo sisustussuunnittelijoiden ammattiyhdistyksiä, mutta niiden pääsykriteerit ovat meikäläisen tavoittamattomissa.
Tänä vuonna perustettu Sisustusterapia ry vastasi kuitenkin tarpeisiini.






 

Yhdistykseen voi liittyä joko ammattilaisena tai harrastajana ja mielestäni tämä on hieno mahdollisuus monelle sisustusintoilijalle.
Ei tavitse olla alan ammattilainen päästäkseen yhdistyksen jäseneksi. Seuraava teksti on suoraan yhdistyksen sivuilta: "Sisustusterapiaa ry on yhdistys, jonka tarkoitus on yhdistää sisustuksen, muotoilun, arkkitehtuurin ja rakennus- sekä viherrakennusalan alan ammattilaisia sekä ansioituneita harrastajia. Yhdistyksen tavoite on lisätä yleistä tietämystä, kiinnostusta ja arvostusta ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osaamisalaa kohtaan."
Liittyminen yhdistykseen käy helposti Sisustusterapia ry:n sivuilta eikä jäsenmaksukaan rasita kukkaroa.
Joten, jos sinua kiinnostaa, käypä kurkkaamassa heidän sivujaan: www.sisustusterapiaa.fi



 
Aika näyttää, kuinka paljon pääsen ja pystyn osallistumaan yhdistyksen tapahtumiin, mutta siitä huolimatta tuntuu mukavalta kuulua "ammattiyhdistykseen". Yhdistykseltä toivon saavani uusia (sisustamiseen hurahtaneita) ystäviä ja kollegoita. Toivon myös, että sitä kautta pääsisin erilaisiin tapahtumiin ja koulutustilaisuuksiin, verkostoitumaan ja saamaan vertaistukea, sekä sisustamisesta että yrittämisestä...kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta - periaatteella.
 


 
 

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Uusia tuulia


Viikonlopun aikana olen päässyt seuraamaan nuoren yrittäjän erään haaveen toteutumista...






Mieheni vanhimman pojan keittiöliikkeet (Gloria-keittiö ja Wiiva-kaluste) yhdistyivät saman katon alle.
He saivat vihdoinkin toimivat tuotantotilat sekä tyylikkään esittelytilan toimistoineen.
Perjantaina oli aika juhlistaa tapahtumaa uuden myymälän avajaisissa...
 
 
 
 



Esittelytilassa on erilaisia keittiöitä, joista kuvan keittiö on minun suosikkini.
Esillä on monenlaisia keittiöhienouksia ja arkea helpottavaa toimintaa ja kieltämättä oma keittiö kaipaisi jo pikaista päivitystä.
 
 
 
 
 
 
Illan aikana kutsuvieraille oli tarjolla pientä naposteltavaa ja kokki antoi työnäytöksen peuran valmistamisesta uudella paistotasolla.
Keittiöissä nykytekniikka on mennyt suurin harppauksin eteenpäin ja niistä on tulossa melkoisia "hifistelyn" paikkoja.
Kuvassa oleva hieno valaisin on itseasiassa liesituuletin...
 
 
 
 
 
Avajaisiin oli kutsuttu myös sisustussuunnittelija Milla Alftan, joka piti lyhyen esitelmän sisustussuunnittelusta.
Hän kertoi tiivistetysti sisustuksen "kulmakivistä" ja samalla näimme kuvia hänen toteuttamista kohteista.
Gloria Keittiöt toteutti taannoin Millan keittiöremontin ja nyt hänet oli pyydetty vastavierailulle Raumalle.
 
 
 
 
 
Illan aikana pääsin Millan kanssa juttusille ja pitihän se tietenkin ikuistaa.
Lauantaina hän piti vielä aamupäivällä muutaman sisustusluennon yleisölle.
 
 
 
 
Nosta hattua mieheni vanhimmalle pojalle, jonka yrittäjän tie on ollut monivaiheinen. Haasteita, murheita ja ongelmia on ollut vuosien varrella, mutta aina jollain ihmeellisellä tavalla hän on porskuttanut eteenpäin.Taustalla on tukemassa hyvä työporukka ja osaava henkilökunta. Kotijoukkojen tukea ja merkitystä ei voi tässä kohtaa olla väheksymättä. Yrittäjänä olet töissä oikeastaan koko ajan, joten lähipiirin (perhe ja lähisukulaiset) merkitys korostuu vielä enemmän. Lähipiiri on kuitenkin se viimeisin ja tärkein voimavara, johon voi turvautua...
 
 
 
Yrittäjänä ei voi jäädä paikoilleen, vaan jatkuvasti täytyy olla kehittelemässä uusia yhteistyömuotoja ja toimintatapoja. Katseet on suunnattava eteenpäin.
Uuden myymälän myötä toivon menestystä ja myötäistä tuulta koko Gloria-Keittiön ja Wiiva- kalusteen porukalle!
 
 
 
 
 
P.S Avajaisviikonloppuna myymälä on auki vielä tänään, sunnuntaina, klo 15.00 asti. Tervetuloa!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 24. marraskuuta 2017

Suosi suomalaista, osta raumalaista ;)



Marraskuun lähestyessä loppua alkaa joululahjojen ostaminen olla päällimmäisenä mielessä. Pienen kaupungin asukkaana haluan kirjoittaa muutaman sanan paikallisuuden puolesta...






Meidän perheessä jouluostokset tehdään suhteellisen maltillisesti, mutta yhtenä isona periaatteena on, että ainakin minä haluan tehdä kaikki ostokseni Raumalla. Haluan olla vaikuttamassa siihen, että ne pienet ja miksei suuremmatkin yritykset ja palvelut pysyisivät paikkakunnalla.
 





Moni raumalaisista tekee shoppailumatkoja isompiin kauppakeskuksiin Porin Puuvillaan ja Raison Myllyyn.
Kieltämättä ostomatkat kyseisiin paikkoihin ovat erittäin mukavia, mutta samalla tulee miettineeksi oman kaupungin kauppiaita ja yrittäjiä.
Tästä syystä en osta kauppakeskusreissulta yleensäkään mitään, minkä voin hankkia kotikaupungistani.
 
 
 




Moni ulkopaikkakuntalainen sanoo, että meillä on pieneksi kaupungiksi täällä paljon kauppoja ja erityisesti Vanha Rauma koetaan hienoksi kokonaisuudeksi. Meillä ei ole suurta kauppakeskusta (vielä), mutta meillä on idyllinen keskusta, joka on riittävän tiiviisti rakennettu erilaisten ostosten tekemiseen.
Ja voin rehellisesti sanoa, että vietän shoppailupäivää paljon mieluummin "omissa kotinurkissa" kuin ajomatkan päässä Porissa tai Raisiossa.
 
 
 




Meiltä puuttuu Raumalta monta isoa tunnettua liikettä, joita toivoisi ehkä olevan, mutta toisaalta ne eivät välttämättä ole ihan jokapäiväisen elämän kannalta tärkeitä. Vastapainoksi meillä on täällä pieniä ihastuttavia liikkeitä, joiden yrittäjät ovat valmiita palvelemaan vaativampaakin asiakasta. Ostan satunnaisesti myös verkkokaupoista, mutta minulle tärkeätä on se, että pääsen hypistelemään ja kokeilemaan tuotetta ja saan sen jopa mahdollisesti heti mukaani.
Asia, johon netti-tai verkkokauppa ei pysty vastaamaan.
 
 
 




Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena ei suinkaan ole kehottaa ihmisiä lisäämään kulutusta, vaan kiinnittämään huomiota ostokäyttäytymiseen ja ehkä sitä kautta panostamaan enemmän paikallisuuteen. Näin joulun kynnyksellä toivoisin, että me keskittäisimme ostoksemme pieniin kivijalkamyymälöihin. Näin edesauttaisimme pitämään keskustaa ja sen pieniä liikkeitä elinvoimaisina. Viikonloppuna Rauman keskustassa on joulukauden avajaiset ja tiedossa paljon erilaista ohjelmaa. Toivotaan, että kauppa kävisi vilkkaana ja kaikilla olisi hyvä joulumieli.
 
 
 
 
Näillä aatoksilla lähden viikon lopun viettoon.
Ohjelmassa olisi keittiöliikkeen avajaisia ja työpaikan pikkujoulut

...ja ehkä pientä shoppailuakin.

 
 
 
 

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Meidän kodin jouluväri


Olen useamman vuoden ollut sitä mieltä, että punainen on meidän kodin jouluväri. Tänä vuonna jouduin miettimään värivalintaa hieman uudesta näkövinkkelistä, sillä olohuoneemme melko uusi nojatuoli on kauniin keltainen ja punaisen yhdisteleminen tuntui tässä kohtaa hieman haastavalta. Stailaamani kolmio  oli myös saanut punaisen joulun, joten ehkä väritys oli saavuttanut meikäläisessä jo jonkinasteisen kyllästymisen...






 
Aivan sattumalta lukaisin Pentikiltä tullutta mainospostia ja huomasin heidän uutuusmallistossaan jotain mielenkiintoista.
Kävin heidän sivuillaan katsomassa Hiutale-kuosia ja mielenkiintoni heräsi. Olisiko siinä ratkaisu jouluväriongelmaani.
Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä paikalliseen Pentikiin liikkeeseen katsomaan tekstiiliä "livenä" ja toteamaan tilanne.
Niinhän siinä kävi, että painokuosi näytti hyvältä ja reissulta lähti sekä tyyny- että pöytäliina mukaan.
 
 





Hiutale-kuosissa on kivalla tavalla joulun ja talven tuntua. Ei mitenkään ylikorostuneesti, vaan hienostuneesti.
Kotiin päästyäni minun oli heti pakko päästä kokeilemaan tekstiilejä ja kangas näytti kotona vielä paremmalta kuin olin kuvitellut.
 
 
 
 
 



Graafinen toteutus on hillittyä ja vaikka kuosissa on kultaa, näyttää se kuitenkin enemmän keltaiselta.
Koska tekstiilit näyttävät sopivan hyvin kotimme väritykseen, tulee meidän joulumme olemaan kullan keltaista, harmaata ja valkoista.
Keltainen nojatuolimmekaan ei hypi enää niin silmille, kun sovitin tyynyä siihen.
 
 
 
 
 
 
 
Kuvasin ostokseni innostuksissani hätäisesti kännykällä.
Tekstiilit eivät vielä jääneet paikoilleen, vaan ne saavat odottaa kaapissa sekä silittämistä että virallista esillepanoa vielä hetken.
Ottamani kuva ruokahuoneen puolelta todistaa, että tämä oli nappivalinta meille.
Muutamalla tekstiilillä sain nivottua kaksi tilaa ja niiden värimaailmat yhteen.
 
 
 
 
 
 Tänä vuonna joulumme on hillitympi ja toivotaan, että se toteutuu muutenkin kuin vain värimaailmassa.

 
 

maanantai 20. marraskuuta 2017

Sesonkipäivitystä malliasunnossa


Kesän lopulla stailaamani Hartelan asunto sai viime viikolla jouluisen sesonkipäivityksen...







Vaihdoin tekstiilejä jouluisimpiin ja sisustusväriksi valikoitui punainen.
Halusin tänne väriä ja punainen on tähän kohteeseen helppo valinta valkoisen ja harmaan rinnalle.


 




Joulukuusen laitoin olohuoneeseen näkyvälle paikalle ja koristelin sen valosarjalla, punaisilla ja hopeisilla palloilla.
Lisäksi vaihdoin sohvalla oleviin tyynyihin jouluisemmat päälliset ja muutenkin lisäsin koristeita.
Muutamilla tekstiilinvaihdoilla tänne tuli mukavasti joulutunnelmaa.





 


Makuuhuoneessa vaihdoin eniten tekstiilejä.
Sänky sai viininpunaisen päiväpeiton ja sänkyyn laitoin reilusti tyynyjä.
Pinkki matto vaihtui pyöreään harmaaseen ja vaihdoin hieman piensisustustavaraa.
Rauma-verho lähti pois ja tilalle ripustin kauniit samettiset verhot.




 
 
Kylpyhuone ja saunaosasto sai pienen ripauksen joulun punaista ja harmaata.
Saunaan laitoin lauteille istumaan hauskan, narusta tehdyn (raumalaisen) saunatontun.
 



 
 

Lastenhuoneessa en tehnyt suuria muutoksia; 
Viirinauhan tilalle ikkunaan vaihdoin punaisen paperisen joulutähden.
Lisäksi lisäsin huoneeseen muutamia jouluaiheisia tavaroita; tonttutytön ja hiiren sekä valkoisen talolyhdyn.

 



Keittiössä tein joulutunnelmaa piensisustustavaroilla.
Alun perin olin suunnitellut kahden hengen kattauksen, mutta esittelypaperit veivät sen verran tilaa, että luovuin ajatuksesta.
Pöydälle jäi vain Pentikin kaitaliina  ja pikku kuuset tuomaan hieman joulun väriä...
 




 
 
Sisustukseen halusin tuoda pieniä yksityiskohtia luomaan eräänlaista illuusiota asukkaista.
 
 
 
 
 
 
 
Koska luovuin kattauksen laittamisesta pöydälle, toin keittiöön hieman glögitunnelmaa.
 
 
 
 



Valitettavasti kuvista ei saa ihan realistista käsitystä asunnon tunnelmasta.
Tavoitteena oli saada sinne jouluisempaa tunnelmaa ja mielestäni onnistuin siinä suhteellisen hyvin.
Stailausbudjettini ei ollut suuren suuri. Matkan varrella piti vähän luovia lisää ja ratkaista muutamia ongelmia.
Aikataulullisesti sain stailauksen tehtyä yhden iltapäivän aikana ja toisena päivänä valokuvasin kohdetta hartaasti

...ja tuskailin vähäisen valomäärän kanssa...


 
 Mutta nyt kolmiossa on joulu... ja valtakunnassa kaikki (suht) hyvin.