perjantai 18. elokuuta 2017

POST IT-laput...arjen pelastajani


Kulunut syyslukukausi on alkanut varsin ohjelmallisesti. Omien ja perheen menojen muistamiseksi sekä asioiden hahmottamiseksi, minun on ollut pakko ottaa käyttöön muistini tukemiseksi Post it-lappu systeemi.







Sitä mukaan, kun muistettavia asioita ilmaantuu, kirjoitan ne lapuille.
Minulla on erivärisiä ja eri kokoisia lappuja, joilla ei ole sen suurempaa informatiivista tehtävää.
Kunhan nyt vain ovat muistilappuja.
 
 




Lappuja tulee kirjoitettua milloin mistäkin muistettavasta asiasta.
Olen huomannut, että muistikapasiteettini on toisinaan hyvinkin rajallinen ja nämä laput kyllä auttavat siinä.
Pikainen silmäys lappuihin auttaa hahmottamaan muistettavia asioita.


Vaikka minulla on kalenteri, käytän muistilappuja jonkun erityisen asian tai tehtävän muistamiseen. Kun se on tehty, voi lapun poistaa käytöstä...ja mielestä. Minulle tämä on tällä hetkellä ainua konsti hallita arkea ja asioita. Värisuora on välillä melkoinen, mutta näiden avulla se tekemättömien ja hoidettavien asioiden paketti pysyy jollain tavalla kasassa. Ainut ongelma on vain se, että muistaa kirjoittaa lapun paperille ennen kuin unohtaa sen... ;)




Olisi kiva myös kuulla teidän arjen hallinnan vinkkejä.




keskiviikko 16. elokuuta 2017

Sesonkituote


Viime viikonloppuna oli tehokkaalla päällä. Mieheni oli pyytänyt mökillemme saksalaisia vieraita ja hän halusi tarjota heille jotain hyvää (suomalaista) jälkiruokaa. Kaiken oman kiireen keskellä päätin tekaista pojan kanssa perinteisen mustikkapiirakan.




 
 
 
Koska aika oli tällä kertaa hieman rajallinen, päädyin pohjan tekemään valmistaikinasta.
Piirakan tein paketissa olevan ohjeen mukaan, jossa sekoitettiin tuorejuusto, muna ja 0,5 dl sokeria keskenään.
Seos kaadettiin pohjalle levitettyjen marjojen päälle ja sitten koko komeus n. 30 minuutiksi uuniin.
Tämän helpompaa ohjetta ei voi enää ollakaan!
 
 
 
 
 
 
 
Alun perin isäntä oli pyytänyt minua katsomaan kaupasta jotain hyvää jälkiruokaa.
Hän oli enemmän kuin tyytyväinen, kun selvisi, että tarjolla olisi ihan kotitekoista mustikkapiirakkaa.
Ja vielä kaiken lisäksi minun ja poikamme yhteistyössä valmistamaa!!
 
 
 
 
Mustikkapiirakka oli kelvannut vieraille erinomaisesti. Helpon ohjeen, onnistuneen leivontakokemuksen ja hyvän menekin innoittamana leivoin samanlaisen piirakan maanantai-iltana "tehokkuubuustissani" myös kotiin. Mielestäni tämän hetken paras sesonkituote on ehdottomasti mustikkapiirakka vaniljakastikkeella...NAM!
 
 
 
 
 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pikaehostus


Loppukuusta toteutettava stailausprojektini kaipasi pientä särmää sisustukseen. Katselin omia nurkkia ja etsin jotain sopivaa juttu. Kellarimme kätköistä SE sitten löytyi. Viikonloppuna olin tehokkaalla tuulella ja päätin ryhtyä pieneen pikaehostukseen...






Rähjäisessä kunnossa oleva saunan penkki oli tullut meille jossain vaiheessa jonkun huonekalun kylkiäisenä.
Isännän mukaan se oli ollut jo moneen kertaan menossa kaatopaikalle, viimeksi kuukausi sitten. 
Tämä "epätäydellinen" yksilö (huom! jalat) sopi kuitenkin vallan mainiosti projektiini.
 



 
 
Ensin hion kaikki pinnat ja sen jälkeen käsittelin penkin kauttaaltaan ronskisti mustalla saunasuojalla.
Koko hommaan taisi mennä kaiken kaikkiaan puolisen tuntia, josta siitäkin osa meni työn alustamiseen.
 
 
 
 
 

Lopputulos on nähtävissä yläpuolella olevassa kuvassa. Tästähän tuli parempi kuin aluksi uskoinkaan.
Pikaehostuksen jälkeen nuhruisesta saunapenkistä tulikin ihan sisustuskelpoinen huonekalu.  
Melkoinen arvonnousu pienellä vaivalla.




Tämän penkin lopullinen paikka hahmottuu aikanaan vasta paikan päällä sisustuskohteessa ja luulenpa, että sen jälkeenkin sille voi löytyä salonkikelpoinen paikka jostain muualta kuin kaatopaikalta...






perjantai 11. elokuuta 2017

Arjen ajatuksia


Arki on alkanut. Tässä aluksi on sitä ns. pehmeää laskua. Pojan jääkiekkokausi saatiin aloitettua tiistaina ja koulu/työ alkoi torstaina. Loman jälkeiseen arkeen laskeutuminen on ollut tähän asti suhteellisen kivutonta ja jopa toivottavaa.



 
(Kuva: Pixapay)

Kuluvan syksyn koko totuus alkaa valjeta kuitenkin vähitellen, kun ensi viikolla on opiskelujeni ensimmäinen lähiopetusjakso. Ensimmäiset etätehtävät olen tehnyt jo alta pois ja tällä viikolla tullut viimeisin etätehtävä on tarkoitus tehdä viikonlopun aikana. Selviytyäkseni tästä ohjelmoidusta ja jokseenkin kiireisestä syksystä minun on ollut pakko käydä sisäistä keskustelua (ja taistelua) itseni kanssa. Tällaisen täydellisyyteen pyrkivän ja liian tunnollisen ihmisen on pakko oppia suoriutumaan asioista vähän vähemmälläkin.
 



 
(Kuva: Pixapay)

 
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ehkä meillä kotona pyykkikorit tursuavat viikon aikana likavaatteita eikä koti ole aina "tiptop". Ehkä sorrun vähän useammin kaupan valmisruokiin tai kaikki opiskeluuni liittyvät työt eivät ole aina viimeisen päälle tehtyjä. Ehkä osaan olla innostumatta ihan kaikista asioista tai en lupaudu mukaan milloin mihinkin juttuihin... ja ennen kaikkea opettelen sanomaa "ei"vähän helpommin (=paremmalla omalla tunnolla).
 



Ihan vapaaehtoisesti olen itse itseni tämän "arjen soppani" keittänyt. Lisämausteita tulee vähitellen lisää ja lopputuloksesta en ole ihan varma. On todennäköistä, että jossain kohtaa voi vähän väsyttää, mutta toivon saavani tästä kaikesta myös positiivista virtaa. Toivottavasti osaan kuunnella itseäni enkä aja itseäni "piippuun", sillä se on ehkä tässä uuden arjen pyörityksessä se pahin pelkoni. Niin, että jos vaikka opettelisin olemaan itseäni kohtaan vähän lempeämpi ja armollisempi...


Näillä ajatuksilla viikonlopun viettoon, jossa ohjelmassa siis opiskelutehtävän tekemistä, pojan jääkiekko-otteluun kyyditsemistä ja kummipojan rippijuhlia. Tapahtumia vähän joka lähtöön.

 


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Testing, testing


Kävimme viime viikolla Raision IKEA:ssa ja yhden hylly päältä löysin hauskan tuotteen, joka oli pakko ottaa mukaan. Maanantaina meille oli tulossa "Hömppisläisiä" (äiti-lapsi- porukka) kahvittelemaan, joten sain hyvän syyn testata tätä tuotetta ja sen toimivuutta...




 
 
 
Tässä jos missä leipominen tehdään helpoksi. Eihän tässä tule edes tiskiä...tai ei ainakaan pitäisi.
Sain pojan houkuteltua mukaan kokeiluun ja hieman vastentahtoisesti hän tuli auttamaan.
Hänen mielestään tässä ei ollut mitään tekemistä.
 


 
 



Aluksi jauhot sekoitettiin purkissa hyvin ja joukkoon lisättiin lämmintä vettä.
Taas ravistettiin pitkään ja hartaasti ja taikina oli valmis...ainakin melkein.
Meillä purkin pohjaan jäi jauhoja, joten sekoitusavuksi tarvittiin vielä kättä pitempää
... eli tiskiä tuli sittenkin.
 
 
 




Kaapissa lojuneet muffinssivuoat osoittautuivat myös muutaman numeron liian isoiksi, joten ohjeessa olleen arvion mukaan meillä niitä tuli yli puolet vähemmän. Koska arvio heitti alkuperäisestä, kävin täydentämässä kahvipöytää pöytää kaupan pullilla.
Onneksi meillä on kauppa lähellä.
 





Kokemuksena tuote oli...hmm....mielenkiintoinen.
Vaikka tämä ei nyt sujunut kaiken sääntöjen mukaisesti, oli testaus oikein hyödyllinen.  
Seuraavalla kerralla tiedän, miten tässä oikein kannattaisi toimia. Tosin voi olla, ettei seuraava kertaa enää tule.
Ehkä tyydyn jatkossa leipomaan niillä  perinteisemmillä menetelmillä...



 
Ja tulipa jälleen todistettua, että nämä liian helpot ohjeet eivät vain oikein sovi minulle.


:D

 
 
 



sunnuntai 6. elokuuta 2017

Pihakirppistä


Viikonloppuni meni kirpputoritapahtumaan osallistuessa.





Syvärauman kirpputoritapahtuma on jokavuotinen perinne, jolloin kaupunginosan pihoihin ja kadunvarsiin kerääntyy innokkaita myyjiä. Tapahtuma järjestettiin jo 5. kerran ja se on ollut aina hyvin suosittu. Ihmisiä kiertelee leppoisissa tunnelmissa tekemässä hyviä ostoksia ja löytöjä. Meidän talomme ei varsinaisesti kuulu alueeseen, sillä talomme sijaistee "väärällä puolella", mutta olemme silti osallistuneet tähän tapahtumaan.
 





Oli jo aiemmin aloittanut tavaroiden keräilyä, mutta myyntipaikan järjestely ja esille laitto jäi edeltävään päivään (tai iltaan). 
Sääennusteessa oli luvattu viikonlopuksi sadetta, joten myyntipaikka rakennettiin autokatokseemme.
 
 
 

 
 
 
Tulipahan jälleen kerättyä varastoista, kellarista ja muista nurkista itselle tarpeetonta tavaraa myytäväksi.
Hintoja yritin pitää suhteellisen maltillisena, vaikka joukossa oli muutama "helmiäkin".
 



 


Olin kerran aikaisemmin osallistunut tähän tapahtumaan ja olin edelleen säilyttänyt osan näistä tavaroista.
Minusta on aina mukava laittaa ympäristö houkuttelevaksi ja siksi panostan hieman enemmän esille laittoon.
En tiedä, edistääkö toimenpide myyntiä, mutta minulla on mukavampi myydä kauniisti aseteltuja tuotteita.
 
 
 
 
 
Tämä jokavuotinen kirpputoritapahtuma on todella mukava tapa päästä eroon itselle ylimääräisestä tavarasta.
Osallistuminen vaatii aina hieman aikaa ja vaivaa, mutta jokainen myyty tavara tuo taatusti mielihyvää sekä ostajalle että myyjälle.



Tänä vuonna sää ei ollut aivan paras mahdollinen, mutta siitä huolimatta meillä tavara liikkui kiitettävästi. Tosin tässä kävi hieman vanhanaikaisesti, sillä pitihän meidänkin pistäytyä muiden myyntipaikoilla. Sieltä kotiin tuomisena tuli hyvää (ja tietenkin tarpeellista !?) tavaraa. Kirpputoritapahtuma tuotti mukavasti. Poikamme sai omista myydyistä tavaroista kukkarontäytettä ja taisi siinä muutama roponen mennä omaankin kukkaroon. Voisihan siitä viikonloppua viettää huonomminkin...



ja nyt latautumaan henkisesti tulevaan viikkoon, sillä tiedossa on vähitellen paluu loman jälkeiseen arkeen. Minä menen tiistaina suunnittelemaan tulevaa syyslukukautta, vaikka koulut alkavat täällä torstaina. Eiköhän se siitä...










torstai 3. elokuuta 2017

Pientä pohjustusta tulevaan


Heinäkuu vaihtui elokuuksi ja ajatukset siirtyvät väkisinkin tulevaan syyskauteen. Heti elokuussa on tiedossa jo melkoista rypistystä, kun työt ja opiskelut alkavat samanaikaisesti...






Minulla ei ole ihan täyttä selvyyttä vielä siitä, miten paljon joudun olemaan pois erityisopettajan töistäni, sillä henkilökohtainen opetussuunnitelma laaditaan vasta opintojeni alussa. Vaikka olen pois töistä, suunnittelen tulevat tunnit ja toiminnot luokassani, joten työmääräni ei tästä syystä vähene, vain läsnäoloni. Sijaista poissaoloihini on hieman hankala saada eikä välttämättä ihan aiheellistakaan, mutta onneksi minulla on osaava ja kokenut henkilökunta, joka varmasti hoitaa hommansa vaikka en olekaan paikalla.
 







Elo-syyskuun vaihteessa aikatauluuni tulee vielä sisustusprojektini myötä pieni ekstralisäys, sillä myytävä asunto tulee kalustaa ja stailata yhden viikonlopun aikana. Kalustehankinnat ovat vielä hiukan vaiheessa, mutta nekin alkavat olla (melkein) kunnossa.
 



Yritän tässä kaiken elämän ja tohinan keskellä pitää huolta myös itsestäni. Olen lisännyt hieman liikuntaa (kävelylenkkejä) ja toivon, että sen avulla jaksaisin paremmin tämän tulevan syksyn. Voi olla, että vuorokaudestani loppuvat tunnit. Kaikki tämä vaatii pientä ajan (ja arjen) priorisointia, mutta uskon vakaasti, että tämä onnistuu.


Eli tiedossa on pientä kiirettä ja tapahtumaa, joten todennäköisesti blogini ehtii päivittymään hieman harvemmin. Olen tehnyt itselleni selväksi, että ihan kaikkea en ehdi eikä tarvitse tehdä. Tämä blogi on sieltä ensimmäisestä tehtävälistan päästä, jota tulen karsimaan...ja luulenpa, että ymmärrätte tämän.


Olen samanaikaisesti hieman jännittynyt, innostunut ja kauhuissani tästä kaikesta.
 
Sillai positiivisella tavalla.
 
;)
 

tiistai 1. elokuuta 2017

Auringonkukkien aikaa


On jälleen se aika vuodesta, että auringonkukkia on saatavilla...



 
 
Ostin oman kolmen kukan kimpun Prismassa käydessäni.
 
 

 
 
 
Auringonkukissa on jotain vastustamattoman kaunista.
Isona kukkana se tuo väriä ja näyttävyyttä sisustukseen.
Se on sellainen vähän "ronski" kukkanen, mutta ihana!
 






Auringonkukat päätyivät maljakkoon ruokapöytäämme koristamaan.
Ja vaikka ne muistuttavat loman (ja kesän päättymisestä), antavat ne väriterapiaa mitä mahtavimmalla tavalla.
 
 
Eihän näistä voi olla pitämättä!
 
 
 

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Turistina omassa kotikaupungissa


Matkailu avartaa ja jopa niinkin lähellä kuin omassa kotikaupungissa. Pitsiviikon päätteeksi lähdimme eilen koko perheen voimin tutustumaan Vanhaan Raumaan. Mielenkiinnon kohteena oli pihakirppikset ja Kanaalin ympäristöön sijoitettu Kansainväliset Suurmarkkinat. Pihakirppistelyn lomassa tuli pistäydyttyä myös sellaisissa kohteissa, joissa en ole ennen käynytkään. Tässä melkoinen kuvakooste reissustamme...



 
 
Vanhan Rauma yhdistys toimii aktiivisesti ja Pitsiviikon pihakirppis ja avoimet pihat on ihana tapa päästä kurkistamaan, miten täällä ihan oikeasti asutaan. Jotkut asukkaat ovat todella perehtyneitä korjausrakentamiseen ja vanhan säilyttämiseen. Kauniitta pihoja on vaikka kuinka paljon. Tässä pihapiirissä oli yksi pihatalo pyhitetty kokonaan kotimuseoksi.
 


 
 
Tällainen aikamatkailu on todella mukava ja mielenkiintoinen tapa perehtyä menneeseen aikaan.
Tässä kohteessa meidän lapsella herätti suurta ihmetystä ulkohuussi, jossa oli peräti neljä aukkoa tärkeille "istunnoille".
Kaikenlaista vanhaa tavaraa oli kerätty näytille todella autenttisesti ja kauniisti.
 
 

 
 
 
Piipahdimme myös puhelinmuseossa, jossa alan harrastaja oli kerännyt piharakennukseensa melkoisen kokoelman erilaisia puhelimia.
Tämän museon olemassaolosta olen ollut tietoinen, mutta nyt kävin vasta ensimmäistä kertaa tutustumassa paikkaan...
 
 
 

 
 
Puhelinkoppi oli meidän lapsen eräs ihmetyksen kohde, puhumattakaan lankapuhelimista.
Melkoisen ihmetyksen aiheutti myös ensimmäinen kannettava puhelin, joka painoi todella paljon.



 
 
 
Kokoelma oli todellakin suuri ja puhelimien historiaan oli perehdytty antaumuksella.
Pienistä infolapuista oli mielenkiintoista lukea "telehistoriaa".
 
 

 
 
Kävelyreissulla poikkesimme korjausrakentamiskeskus Tammelassa, jossa en myöskään ole aikaisemmin vieraillut.
 
 

 
 
Kokonainen talo (ja pihatalo) on pyhitetty vanhojen talojen korjausrakentamiselle.
Ymmärtääkseni täältä saa apua ja neuvoa omiin kunnostusprojekteihin ja tällä järjestetään myös kursseja..
Huoneissa oli esillä erilaisia tapettimalleja ja esim. kakluunin toimintaa oli hienosti havainnollistettu.
 
 
 



Vanhan Rauman talot on kaikki nimetty ja tällä oli esillä myös niiden  metallikylttejä.



 
 
 
Kuten kuvasta voi huomata, sää oli mitä parhain tällaiselle päivälle.
Kirpputoreja jäi katsomatta vaikka kuinka monta, sillä mukanamme olleet poika ja hänen kaverinsa halusivat mennä markkinoille.
 Vanha Rauma ei ehkä vielä tarjoa heille sellaisia elämyksiä ja kiinnostuksen kohteita kuin meille vanhemmille.




 
 
Matkalla markkinoille pistäydyimme vielä muutamilla pihoilla ja bongailin kännykälläni mukavia kuvauskohteita.
Tämäkin pyörä olisi ollut myytävänä...
 
 
 

 
 
Vanhan Rauman tunnelmaa on vaikea kuvailla... se täytyy kokea.
En yhtään ihmettele, että täällä asuvat tuntevat asuvan kuin maalla, mutta kuitenkin keskellä kaupunkia.
Kun pihaportit sulkeutuvat, pihapiireissä on hyvin rauhallista ja hiljaista.
 
 
 
 
Ehdimme kiertämään avoimilla pihoilla vain murto-osassa. Katsottavaa olisi ollut taatusti koko päiväksi.
Tunnelma oli ihanan  leppoisaa, kun ihmiset vaeltelivat kaduilla ja kujilla kauniissa kesäsäässä. 
Kaiken tämän idyllin keskellä voin jälleen ylpeänä todeta kotikaupungistani:
 
 
"Kyll Raum o ain Raum".
 
 
 

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Karkkisyöpön uusi elämä?


Olen melkoinen karkkisyöppö. Pidän erityisesti salmiakista ja suklaasta, enkä muunkaan karkin suhteen ole kovin nirso. Juhannuksen jälkeen päätin ottaa (jälleen) itseäni niskasta kiinni ja vähentää karkin syömistä. Oikein kunnolla ja tosissaan, mutta hieman erilaisella lähestymistavalla...






Karkkilakkoon en usko, sillä kaikki ääripään "totaalikiellot" eivät päde meikäläisellä.
Siksipä päätin, että syön karkkia vain silloin tällöin ja vähän kerrallaan. Minun kohdallani  tämä tarkoittaa sitä, että SAAN siis syödä karkkia (tai tarkemmin sanottuna KARKIN ehkä kerran viikossa), mutta juhannuksen jälkeen en ole syönyt kuin kaksi karkkia.





Vuosien aikana olen vähentänyt sokerin käyttöä vaiheittain.
Kahvista sokeri on jäänyt jo pois (aikaisemmin kolme teelusikallista kuppia kohden!) ja nyt kokeillaan karkin vähentämistä.
Suurimassa karkkihimotuksessani olen syönyt ahkerasti xylitol-purkkaa, välillä leuat kipeinä.  
Jäätelö ja pulla eivät ole kieltolistallani, sillä ne kuuluvat kategoriassani jälkiruokiin.
Jonkun mielestä tämä voi olla huijausta, mutta näiden herkkujen syöminen ei ole kuitenkaan lisääntynyt.
 
 








Sokerin vähentämisessä uskon tällaiseen "lievään karkkilakkoon".
Oikein heikkona hetkenä voin ottaa esim. yhden suklaapalan, mutta sen jälkeen täytyykin löytyä selkärankaa, ettei sorru enää toiseen...ja kolmanteen.



Nyt toivon, että tämä lievennetty versio tepsisi vähän pitempään kuin muutaman kuukauden. Hieman sallivampi rajoite voisi toimia tai jopa onnistua. Tämä sokeriton elämänvaihe on kestänyt tässä vaiheessa sen verran pitkään, että tätä ei edes oikein ajattele. Ehkä tästä on tulossa jo elämäntapa...ehkä. ;)
 
 
 
 
 
 



keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Se valmistui sittenkin!!!


Viime syksynä (lokakuussa) aloittamani jättineulosprojektini oli pitkään tauolla. Alkuinnostuksen jälkeen sen tekeminen lopahti totaalisesti. Talven aikana tein peittoa aina silloin tällöin, mutta työn edistyminen on jostain syystä ollut todella hidasta ja tuskaista,








Keskeneräiset työt aiheuttavat, ainakin minussa, pientä stressiä. Oli kysymys sitten töihin tai harrastuksiin liittyvistä asioista.
Jättineulospeittoni muistutti minua lähes joka päivä keskeneräisyydestään, mutta silti en vain saanut ryhdyttyä toimeen.
Työläimmäksi koin kuteiden leikkaamisen, vaikka sekin oli sellaista helppoa tekemistä.
Tässä projektissa se nyt vain tökki... ja vähän kaikki muukin.

 
 




Nyt peitto on kuitenkin vihdoin ja viimein valmis, melkein kymmenen kuukauden jälkeen, ja olen lopputulokseen ihan tyytyväinen.
 En nyt ole ihastuksesta haltioissani, mutta se  kelpaa minulle ensimmäiseksi (ja todennäköisesti myös viimeiseksi) versioksi.
Vielä pitäisi jaksaa viimeistellä (höyrystää/silittää) peitto, jotta se olisi siistimmän näköinen.







Uhrasin peiton valmiiksi saattamiseen yhden kauniin ja aurinkoisen sunnuntaipäivän.
Lapsellani oli edellisenä päivänä tullut todella kipeä noidannuoli niskaan, joten jämähdin muutamaksi päiväksi hänen seuralaiseksi.  
Samalla, kun viihdytin toipilasta kotona, hyödynsin aikaani ja väkersin peiton valmiiksi.
 
 
 
 

 

 

Ja siinä se nyt sitten on. Ikuisuusprojektini, jonka kuvittelin valmistuvan muutamassa illassa.
 
 
 
"Lopussa kiitos seisoo"...ja sitten kohti seuraavia (keskeneräisiä) projekteja!
 
 
 

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Keittiöihmeen kasvissosekeitto


On vähän hassua, että tällainen "keittiöihme" kirjoittaa lyhyen ajan sisällä jo toisen ruokaan liittyvä postauksen. Ruokablogia tästä ei ole tulossa, mutta meikäläinen haluaa jakaa tämän onnistumisen ilon teidän kanssanne. Ehkä joku teistä saa tästä jopa ruokavinkin...







Isännän ollessa reissussa innostuin viikonloppuna tekemään pitkästä aikaa kasvisosekeittoa.
Varsinaista ohjetta minulla ei tähän ollut ja kävin pikaisesti silmäilemässä googlen ehdottamia vaihtoehtoja.
Halusin varmistaa, ettei menisi ns. ihan metsään...
 
 
 



Päätin, että teen sosekeittoni perunasta, porkkanasta, lantusta, kukkakaalista ja sipulista eli mitä sattui jääkaapissa olemaan.
Pilkoin vähän kaikkia keittoaineksia silmämääräisesti ja laitoin kattilaan kiehumaan kasvisliemikuution kanssa.
 





Kun kasvikset olivat kypsiä, kaadoin hieman keitinvettä pois ja soseutin keitokseni.
Laitoin vasta tässä vaiheessa mukaan persiljaa, aimo annoksen Olympia -juustoa, lorauksen kermaa ja suolaa.
Täytyy todeta, että sulatejuusto on ollut monessa kohtaa minun ruoanlaittoni pelastus
...ja siksi sitä on aina meidän jääkaapissamme.
 



Kieltämättä nämä meikäläisen kokkailut ovat hieman jännittäviä ja lisäjännitystä tulee siitä, kun ei ole mitään ohjetta. Kasvisosekeittoni valmistui suhteellisen nopeasti ja lopputulos oli erinomainen. Kasvisten syöjänä minulla olisi paljonkin parannettavaa, mutta kasvisosekeitto maistuu taatusti. Herkutteluni lomassa mietin, että voisihan tätä tehdä useamminkin - useammin kuin kerran vuodessa!



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Uskallanko toivoa?


Seuraavasta asiasta en ole ihan varma. Suomen kesä on tänä vuonna ollut sitä mitä se nyt on ollut. Suhteellisen surkea. Kulunut viikko on ollut täällä päin Suomea viileähkö ja (onneksi) vähäsateinen. Tänä viikonloppuna ja alku viikolla saamme sääennustuksen mukaan nauttia jälleen auringonpaisteesta ja lämpimästä kelistä. Ja juuri kun saamme nauttia vähän kesäisimmistä säistä, uskaltaisin toivoa kuitenkin muutamaa sateista päivää. Sopivassa suhteessa...




 
 
 
Kuluneella viikolla sain tehtyä syksyn opiskeluun liittyviä etätehtäviä jo hyvään malliin.
Muutamia hienosäätöjä täytyy vielä tehdä, mutta ne työläimmät ja hankalimmat osiot on tehtynä.
Etätehtävien lisäksi minulle on kertynyt muutamia juttuja, joita minun pitäisi valmistella tulevaa asuntostailausta varten.
Asunnon stailausprojekti ajoittuu vasta elo-syyskuun vaihteeseen, mutta tiedän jo nyt, että elokuu tulee olemaan joka tavalla kiireinen.
En malttaisi tuhlata yhtään aurinkoista tai lämmintä päivää sisällä olemiseen, siksi jokunen sadepäivä olisi aina välillä tervetullutta.
Vielä pitäisi toivoa, että sateisena päivänä löytyisi (lisä)motivaatiota näihin sisähommiin, ettei päivät mene vain "möllöttämiseen".


Nämä asiat eivät aina välttämättä tunnu kohtaavan...


 
 
 
  Lomaviikkoja ei ole enää montaa jäljellä ja kohta iskee paniikki. Mites tässä pääsee taas siihen normaali arkeen kiinni? 
 



 

torstai 20. heinäkuuta 2017

Saiskos ol kaffet...?


Keväällä Vallilan mallistoon tuli Rauma-printillä painettuja verhoja, tyynynpäällisiä ja lakanoita. Tuoteperheeseen tuli kesän alussa vielä pöytätabletit ja nämä ihanat kahvikupit...




 
 
Olin jo aikaisemmin ostanut meille verhokankaan ja viime viikolla Prismasta lähti mukaani näitä mukeja.
En yksinkertaisesti voinut vain vastustaa...
 
 
 
 
 
 
Mukit ovat reilun kokoiset ja väritykseltään raikkaat, ei ihan tyypillistä meidän kodin värimaailmaa.
Kupit eivät tule käyttöön meille (ainakaan vielä), vaan päätyvät stailattavaan asuntoon rekvisiitaksi.
 
 
 
Meillä täällä Raumalla vietetään perinteistä Pitsiviikkoa 22.-29.7.  ja nyt kannattaisi tulla käymään täällä vähän kauempaakin. Viikon aikana ohjelmassa on mm. pihakirpputoria Vanhassa Raumassa, Pitsimissin valintaa ja Mustan Pitsin yötä, taidenäyttelyjä ja museoita, erilaisia  työpajoja ja omaa ohjelmaa myös lapsiperheille. Samaan aikaan täällä on vielä Kansainväliset suurmarkkinat (26.-29.7.), joten nyt olisi katseltavaa ja ihmeteltävää enemmänkin.

Rauma on siitä harvinainen paikka, että meillä on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta: Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki. Vanhassa Raumassa on paljon ihania kahviloita ja ruokapaikkoja, sisustus- ja vaateliikkeitä sekä tietenkin kaunista vanhojen talojen arkkitehtuuria. Merelle pääsee halutessaan tutustumaan (Kuuskajaskari, Kylmäpihlajan majakka ja Reksaari) ja Poroholman leirintäalue sijaistee aivan ihastuttavalla paikalla meren äärellä. Pitsiviikon tapahtumista ja Raumasta voit lukea lisää täältä.
 
 
 
Tervetuloa Raumalle ja varo, voit vaikka "Rakastua Raumaan"...!!!
 
 
 
 

tiistai 18. heinäkuuta 2017

"Härkää sarvista kiinni"


Ei se nyt auta. Aloitettava se vain on...





Syksyllä alkavien sisustusartesaaniopintoihin liittyvät etätehtävät kummittelevat pöydälläni ja odottavat työhön ryhtymistä.  
Olen asetellut tehtävät jo kauniisti nippuihin, jotta rupeama tuntuisi mielekkäämmältä.
Paine tehtävien aloittamiseen kasvaa sitä mukaa, kun lomapäivät vähenevät.


 
 


Ensimmäisenä tehtävälistalla on oman esteettisen kartan tekeminen.
Kuvien leikkaamisen aloitin jo jonkin aikaa sitten selailemalla vanhoja sisustuslehtiä.
Kuvia löytyi melkoinen määrä ja tähän lopulliseen työhön kuvia piti karsia oikein kunnolla. 
Samalla tuli työstettyä omaa esteettistä maailmaansa ja ajatuksia siitä.
Mielenkiitoinen prosessi, sanoisin.


 
 
 

Kokosin ja liimasin kuviani A3 kokoiseen kartonkipohjaan.
Täydellisyyteen pyrkijänä sain kulutettua sommitteluun liian paljon aikaa.
Yritän selvitä näistä kaikista neljästä etätehtävistä nopeasti ja siinä onkin meikäläiselle tavoitetta kerrassaan;
oppia tekemään tehtävät niin, että vähän vähempikin riittäisi...



Ja seuraavaksi materiaalioppia.
 


Tehtävien tekeminen on siis jo käynnistynyt. Ei mitenkään tehokkaalla tavalla, mutta kuitenkin.