Päin perhettä

Nyt on nauruhermot ja vatsalihakset saaneet kyytiä! Lähdimme eilen suvun naisissa Poriin katsomaan Rakastaja-teatterissa esitettävää näytelmää "Päin perhettä"...

 

 

Ennen näytöksen alkua kävimme syömässä ja päivittämässä viimeiset kuulumiset, jonka jälkeen lähdimme Puuvillassa sijaitsevalle teatterille. Siskon poika (ja kummipoikani) on ollut suorittamassa täällä siviilipalvelustaan ja hän oli järjestänyt meille liput näytökseen. Meillä olikin hyvät paikat melkein eturivistä.

 

 

 

 

 

 

 

Rakastaja-teatteri oli erittäin idyllinen paikka puuvillatehtaan seinien sisällä. Punaiset tiiliseinät, paksut puuparrut ja valaistus tekivät teatterikokemuksesta hieman erilaisen. Teatterisalissa oli myös baari, jossa sai hakea itselle juotavaa.

Ennen esitystä tunnelma oli hilpeää ja rentoa...

 

 

 

 

Näytelmän pääosassa oleva mies (Riku) jakoi yleisön kanssa  aviomiehen, lapsiperheen ja avioliiton arkiset kokemukset. Näytelmässä sai nauraa melkeinpä koko ajan...ja lähinnä itselleen. Niin monesta kohdasta löysin näitä naiselle tyypillisiä "perhemaneereita" tiskikoneen täytöstä kodin remontoimiseen. Näytelmän loppu puolella tunnelma vakavoitui vähän ja nainen pohti miten tilanteeseen oli tultu, oliko nainen siivonnut kuvainnollisesti miehen pois kotikuvioista jossa nainen oli se "arjen hallitsija", miehellä ei oikein ollut enää tilaa olla oma itsenä. Siinäpä pohdittavaa meille naisille.

Näytelmän aivan lopussa pyörineet videopätkät vanhoista aviopareista olivat liikuttavia. He kertoivat parisuhteestaan ja mikä heidän pitkän liitonsa salaisuus on. Jollain se oli toisen hyväksyminen juuri sellaisen  kuin on,  jollain kumppanuutta. Jokaisella parilla on varmasti ollut ajoittain vaikeata, mutta  yhteisen asian eteen on haluttu kuitenkin taistella...sen avioliiton nimittäin.


Vaikka näytelmä oli hauska, oli takana kuitenkin vakavampi sanoma. Jokaisessa parisuhteessa tulisi antaa tilaa toiselle elää sitä yhteistä elämää, tosita kunnioittaen. Tasapainon löytäminen ei ole aina helppoa, mutta sitä kohti kannattaa tavoitella. Emme saisi kadottaa itseämme, sillä silloin kadotamme myös toisemme. Ja pätee myös toisinpäin.

Siskolle sisustussuunnitelmaa

Olen laittanut SketchUp-kurssin opit heti käyttöön. Tätä on vähän pakkokin harjoitella, sillä pelkään, että ne opitut niksit ja taidot unohtuvat, jos niitä ei heti käytä.

Olen saanut aikaiseksi ihan oikein näköisiä kuvia. Pohjakuvan mitat ovat viitteellisiä, mutta kyllä tämä ihan hyvältä näyttää.
Pohjaan tein muutoksia suuntaa-antavasti. Tila alkaa kummasti vain hahmottua ja tämä "sketsailu" on vielä hidasta ja vaikeaa,
mutta samalla tosi kivaa!



 

Alkuperäisestä suunnitelmasta poistin yhden väliseinän kokonaan ja yksi väliseinä siirtyi alkuperäisestä n. 50 cm.
Talon toiseen päätyyn tulisi sauna pesutiloineen ja ulkonevaan osaan (sisääntulo) tulisi pieni vessa ja mahdollisesti vaatehuone.
Keittiökaapit ovat vain moduulina, kuten myös pönttöuuni ja tilaan suunniteltu takka. Tilan hahmottaa nyt jo aivan eri tavalla, kun siitä on väliseinä pois ja  paikalla on muutama kiinteä juttu.

 

Suunnittelutyö etenee niin, että teen pohjasta käsin piirtämällä vielä raakaversion (tai luonnoksen) paperille, jota siskoni saa rauhassa mutustella avomiehensä kanssa. Muutamia asioita meidän täytyy vielä yhdessä miettiä, mitä täällä tehdään, mutta ainakin nämä alustavat suunnitelmat innostavat todella paljon minua...toivottavasti asianomaisiakin. Toivon myös, että näillä suunnitelmilla asia nytkähtäisi muutenkin eteenpäin. Remonttia on tiedossa paljon, eikä siellä ole tällä hetkellä tapahtunut vielä yhtään mitään. Aikataulupaineita ei varsinaisesti tässä projektissa ole, mutta toivon, että täällä päästäisiin eteenpäin. Jos vaikka jo tänä kesän?

 

 

 

 

Tänään en ehdi suunnitteluhommia tekemään, sillä aamupäiväni menee kotia siivotessa. Illalla on tiedossa kulttuuria, sillä lähden suvun naisten kanssa Poriin, Rakastaja-teatteriin. Kummipoikani (siskoni poika) on töissä siellä ja siskoni ideasta saimme aikaiseksi lähteä harrastamaan vähän kulttuuria. Mukava päivä tiedossa...jos tuota siivoamista ei lasketa mukaan...;) 

 

 

 

 

 

 

Pullon kyljessä

Sain viime viikolla yhteydenoton paikallisen Prassen:in kahvilan omistajalta. Hän pyysi lupaa käyttää kahvilasta ottamaani kuvaa heidän simapullonsa kyljessä. Olin moisesta kunniasta enemmän kuin otettu ja tietenkin annoin luvan...

 

Kiitokseksi tästä sain pullollisen heidän simaa ja tässä se nyt sitten on.

 

 

 

 

 

Tulopahan taas todettua, että kyllä tuo nettimaailma on sitten ihmeellinen paikka.

Paikan omistaja oli googlettanut ja eksynyt kuvasivustojen kautta blogiini.

Jäljet johtivat "sylttytehtaalle" :D

 

 

 

 

 

 

Kiitoslahja oli erittäin tervetullut, sillä nyt minä sain pullollisen simaa.

Meillä sima ei kuulu suosikkijuomiin, mutta kyllähän vappuna sitä täytyy olla.

Ja nyt meillä on ainakin tämän yhden litran verran.

 

 

 

 

Vappua odotellessa...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Elämysmatkailua Satakunnassa

Viime viikolla teimme valmistumismatkan ja luokkaretken Noormarkussa sijaitsevaan Villa Maireaan. Odotukset olivat jo valmiiksi korkealla, sillä talonhan oli suunnitellut lempiarkkitehtini Alvar Aalto. Paikan päällä odotukseni täyttyivät vielä moninkertaisesti, sillä kohde oli minun mittapuuni mukaan aivan uskomaton hieno paikka. Tämän vierailun jälkeen arvostan Alvar ja Aino Aaltoa vielä enemmän.

 

 

Jo tulo talolle oli hieno. Se sijaitsee korkealla mäellä ja ympärillä on mäntymetsää.

Suomalaista luontoa kauneimmillaan.

 

 

 

 

 

Talo sulautuu hienosti ympäröivään luontoon ja siinä on havaittavissa hyvinkin  "aaltomaisia" piirteitä. On todella vaikeata uskoa, että tämä talo on suunniteltu jo 1930-luvulla, sillä se on yhä edelleen ihan nykyaikainen (=ajaton!). Isot ikkunat ja puun kekseliäs käyttö toivat ympäröivän luonnon taidokkaalla tavalla myös sisälle. Sisälle taloon tuli ihanasti myös luonnonvaloa, ainakin näin aurinkoisena päivänä....

 

 

 

 

Sisällä ei saanut kuvata, mutta ostin paikan päältä pienen vihkosen, jossa faktaa ja kuvia talosta.

Tässä kohteessa on todella paljon hienoja sisustuksellisia yksityiskohtia. Suurissa ikkunoissa on kaikissa puiset sälekaihtimet. Alkuperäiset kaihtimet oli asennettu ikkunoiden ulkopuolelle (!), muuta muistaakseni joskus 80-luvulla vastaavanlaiset säleverhot asennettiin sisälle. Ikkunoiden ulkopuolella olevat alkuperäiset säleverhot ovat vieläkin paikoillaan, mutta ne on nostettu vain ylös.

Mielestäni hyvinkin omaperäinen ratkaisu tänne pohjolan sääoloihin.

 

 

 

Sisäänkäynnissä ja muuallakin talossa on käytetty puuta ja liuskekiveä. Talossa on hulppeasti neliöitä.

Muistaakseni pelkästään alakerrassa sellaiset 400 neliötä ja silti talossa oli todella kodikas tunnelma.

 

 

 

 

 

 

Talossa sisällä pääsimme tutustumaan vain alakertaan ja sielläkin vain olohuoneeseen, ruokatiloihin ja viherhuoneeseen.  Kirjastoon pääsimme kurkkaamaan köyden takaa. Tästä pienestä kierroksesta huolimatta saimme kuulla erittäin kattavan ja mielenkiintoisen opastuksen talon arkkitehtuurista sekä siellä olevasta taiteesta. Maire Gullichsen keräsi ainoastaan modernia taidetta ja hänen taidekokoelmansa on kyllä melkoinen!

 

 

 

 

Opastuksen päätteeksi pääsimme kiertämään taloa vielä ulkoapäin...

 

 

 

 

Villa Mairean takaosassa sijaitsi erillisessä rakennuksessa pieni pihasauna turvekattoineen ja pihalla oli myös uima-allas.

Pihalla tosin tehtiin juuri remonttia, joten kuvakulmien hakeminen oli hieman haasteellista.

 

 

 

 

 

Takapihalla sijaitsi ihana ulkotakka, josta oli käynti myös talon toisen kerroksen terassille.

 

 

 

 

 

Tässä osassa taloa sijaitsee pieni viherhuone alakerrassa ja sen yläpuolella on ateljee

 

Tässä vielä näkymää talon ateljeepäädystä takapihalle päin.

Vasemmalla näkyy uima-allas ja sen takana saunarakennus, joka yhdistyy pitkällä katoksella itse päärakennukseen.

 

Retkikohteemme oli kyllä melkoinen elämys. Vaikka rakennus on omalla tavallaan museo ja arkkitehtoninen muistomerkki, on se edelleen Gullichsenin suvun käytössä. Tästä syystä yläkerta oli yleisöltä suljettuna. Hämmästyttävä paikka! Miten näin iso rakennus voi samana aikaisesti olla todella kaunis ja harmoninen edustuskoti (ja museo) ja vielä kodikas. Mielestäni Alvar Aalto ja hänen vaimonsa Aino ovat tehneet aikoinaan aivan huikaisevan rakennuksen ja sen sisustuksen, sillä muutoksia on tehty täällä hyvin vähän. Villa Mairea on pysynyt lähes muuttumattomana näihin päiviin asti ja siellä oli vieläkin käytössä alkuperäisiä huonekaluja ja ainoastaan tänne suunniteltuja, uniikkeja valaisimia  Minä olisin voinut muuttaa tänne vaikka heti! Tosin niin varmasti moni muukin.

Sieluni hymyt-haaste

Saan silloin tällöin blogiini kivoja ja mielenkiitoisia haasteita. Tässä niistä yksi. Haasteen on aloittanut Iltatähden syttyessä- blogin Pearl  Clover. Minulle haasteen heitti Unelmoiden ja haaveillen- blogin Kaisa ja haaste kuuluu näin:

Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen. Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa - ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen - ja laita vaikka huoneesi seinälle.

Monta hyvää syytä, jotka tekevät minut onnelliseksi:

1. Saan rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi, ihan joka päivä! <3

 

 

 

 

 

2. Saan olla äiti ja minulla on maailman ihanin lapsi. Tästä asiasta jaksan iloita ja olla onnellinen, joka päivä.

 

3. Minulla ja läheisilläni on terveyttä, sillä se ei todellakaan ole itsestään selvää.

 

 

 

 

 

 

4. Minulle on tullut (opiskelun myötä) uusia ihania ystäviä.

 

 

5. Olen oppinut viime aikoina itsestäni uusia asioita; vahvuuksia ja heikkouksia.

Toivon, että kehityn ihmisenä edelleen, koko elämäni ajan.

 

 

 

 

 

 

6. Saan herätä uuteen aamuun onnellisena tästä kaikesta.

 

 

 

 

Onnellisuus koostuu hyvinkin yksinkertaisista asioista. Niitä ei voi rahalla ostaa eikä mikään materia korvata. Niin kliseistä, mutta niin totta! Olen huomannut,  että iän myötä onnellisuus yksinkertaistuu. Ehkä elämä on jo opettanut huomaamaan kuinka pienistä (mutta suurista!) asioista se onnellisuus loppu viimeksi rakentuu. Joskus täytyy vain pysähtyä miettimään, mikä juuri sinut saa onnelliseksi ja ainakin meikäläisen kohdalla olen huomannut, että sehän on ihan nämä arkiset asiat...ja ennen kaikkea läheiset ihmiset; perhe, sukulaiset ja ystävät.

 

 

 

Haluan jakaa onnellisuutta ja hyvää mieltä eteenpäin, joten heitän tämän haasteen seuraaviin blogeihin:

 

 

Rouva Sana ja Outi's Life

 

 

 

 

 

Onnellista päivää kaikki blogissani kävijät!

 

<3

 

 

Kirkon penkiltä

Pojalla oli eilen koulunsa musiikkikerhon esiintyminen kirkossa...

 

 

 Minä lähdin tietenkin paikan päälle kuuntelemaan musiikkiesityksiä ja sain vielä äiti-mumminkin seurakseni.

 

Koska tapahtuma oli perhemessu, noudatti se ns. kirkollista kaavaa, mutta lyhennettynä versiona.

Tässä messussa myös lapset pääsivät osallistumaan ehtoolliselle (!?) vanhempien luvalla, sillä kirkkoviini oli alkoholitonta.
Meidän poika halusi ehdottomasti tulla mukaan (olin hieman yllättynyt!) eli hän on nyt sitten ollut elämänsä ensimmäisellä ehtoollisella, vaikka ei ole vielä rippikoulua käynytkään...!?

Koulun musiikkikerholaiset esiintyivät jälleen reippaasti. Laulut olivat ainakin osittain meikäläiselle uusia ja mukavia tuttavuuksia.
Näissä perhemessuissa laulut poikkeavat muutenkin ns. perinteisistä virsistä, sillä tunnelma oli huomattavasti iloisempi ja jopa vapautuneempi kuin yleensä kirkonmenoissa. Hyvä asia, ainakin minun mielestäni.

Meillä oli siis hieman erilainen sunnuntaipäivän vietto, sillä kirkossa tulee käytyä kuitenkin melko harvoin, lähinnä työn puolesta.  Messun jälkeen lapsille tarjottiin syötävää viereisellä seurakuntatalolla. Meidän pojalla oli kuitenkin jo kiire kotiin kavereiden kanssa pelaamaan, joten kirkon tarjoama ruokailu jäi meiltä väliin. No, saatiinpahan annos sitä "hengen ravintoa"... ;)





Tänä aamuna ikkunasta avautui uskomaton näky, sillä se meteorologien sääennustus piti paikkansa. Täällä on nyt lunta yli 5 cm ja taivaalta satelee isoja lumihiutaleita koko ajan lisää. Voi, tätä Suomen  kevättä!

Vierivä kivi ei (todellakaan) sammaloidu...

Nyt on sitten viikonlopun SketchUp- kurssi takanapäin. Pää täynnä enemmän ja vähemmän opittuja asioita.

 

 

Kaksi päivää opettelimme 3D-ohjelman alkeita erittäin erinomaisen, pätevän ja hermoja hallitsevan opettajan johdolla.

Saimme myös hyvän käsikirjan, jonka avulla tämä SketchUp avautuu meille paremmin, sillä asioiden mieleen palauttamista ja harjoiteltavaa jäi vaikka kuinka ja paljon. Kurssi oli todella intensiivinen ja hyvä, jota voin suositella lämpimästi kaikille vähänkin asiasta kiinnostuneille.

 

 

 

 

Perjantaina opiskelimme ohjelman toimintoja tekemällä 3D-suunnitelman ns. tyhjästä ja lauantaina opettelimme tekemään valmista pohjapiirustuksista skannauksen ja niistä uusia suunnitelmia korotettuine seinineen, pintamateriaaleineen ja kalustuksineen.

Tämä kuva on juuri tuon viimeisen päivän saldoa, sellainen harjoituskappale tai koevedos.
 

Kahden päivän aikana tuli opittua iso määrä uusia asioita ja samalla piti oppia myös vanhoja toimintatapoja pois. Ohjelman sisäistämiseen minun tulee käyttää vielä paljon aikaa, jotta ohjelmaa voisi hyödyntää tulevissa sisustusprojekteissani. Ajattelinkin käyttää opiskeluistani jäänyttä vapaa-aikaani tämän taidon kehittämiseen. Aion käyttää aina muutaman tunnin päivästä ainoastaan ja vain SketchUp- ohjelman harjoitteluun. Toukokuussa olisi tiedossa jo mahdollinen yhden päivän jatkokurssi, johon ehkä osallistun, jos pääsen harjoittelussani vain riittävän hyvälle taitotasolle. On ollut ilo huomata, että tällainenkin tietokoneihme oppii uusia asioita vielä tässä iässä. Niinhän sitä sanotaan, että "vierivä kivi ei sammaloidu" ja ainakin tämä "kivi" pyörii aika vinhaa vauhtia...

Luokkaretkellä

Sisustusopintoni ovat nyt sitten virallisesti päättyneet. Eilen, torstaina, kokoonnuimme vielä kerran yhteen luokkaretken muodossa. Retkikohteenamme oli Noormarkussa sijaitseva Villa Mairea.

Tämä kerrassaan ihastuttavan mykistävä paikka ansaitsee vielä aivan oman postauksen.

Sen verran tuli otettua kuvia, vaikka ei sisällä saanut edes kuvata.

Tässä kuitenkin hieman tunnelmia paikan päältä.

 

 

Tämä kuva on takapihalta, jossa on selvästi havaittavissa talon suunnittelijan, Alvar Aallon, tyyliä.

 

 

Ja edelleen yksityiskohtia talon julkisivusta.

Ei uskoisi, että kyseinen talo on rakennettu jo 1930-luvulla.

 

 

 

Noormarkusta suunnistimme Poriin.
Meillä oli sen verran aikataulussa aikaa, että ehdimme käydä pikaisesti katsomassa Juseliuksen Mausoleumin Porin hautausmaalla.
Rakennustyyli vaihtui kertaheitolla. Valitettavasti sisälle pääsee vasta toukokuun alussa, mutta oli tämä ulkoapäinkin hieno.

 

 

 

Ruokailupaikaksemme oli valittu ravintola Bucco,  jossa meille jaettiin jokaiselle kurssitodistus ja ruusu.

Tilaisuus oli monella tapaa tunteellinen ja monta liikutuksen kyyneltä tuli pyyhittyä. Ilmassa oli samanaikaisesti paljon iloa ja haikeutta.
Lisäksi meidän opiskelijoiden joukosta olimme  äänestyksellä valinneet "Ahkera-Liisan" ja kuinka ollakaan palkinto tuli minulle!!!??!

Olin kyllä melkoisen yllättynyt moisesta kunnianosoituksesta.

 

 

Syömisen jälkeen matkamme jatkui Eurajoelle, Vuojoen kartanoon, jossa saimme nauttia päätöskahvit.

 

Lisäksi pääsimme opastetulle kierrokselle tutustumaan kartanoon, sen historiaan ja ympäristöön.

Paljon oli täälläkin kateltavaa ja ihmeteltävää, mutta tässä kohtaa alkoi päivän pituus tuntua jo luokkaretkeläisten olotiloissa.

 

 

 

 

 

 

Ennen paluumatkaamme otimme vielä yhteiskuvan, johon me luokkaretkelle osallistuneet tulimme ikuistetuiksi.
Valitettavasti kaikki kurssilaiset eivät päässeet osallistumaan tähän päivään.

 

 

 

 

Päivä ja opiskeluaika oli hieno. Yksi meistä opiskelijoista totesi, että kerrankin olisi mielellään jäänyt luokalle, sillä niin kivaa ja opettavaista meillä on ollut yhdessä. Tästä päivästä lähtien jokainen kurssilainen jatkaa kukin omille teilleen, monta huikeaa kokemusta ja ystävyyssuhdetta rikkaampana.

 

 

 

 

Ja minä suuntaan tänään jo uudelle kahden päivän kurssille Helsinkiin...

 

 

 

 

Mieluinen tuliainen

Siskoni kävi muutama viikko sitten Madeiralla ja toi sieltä minulle mukavan (ja vähän yllättävänkin) matkamuiston...

Sisko oli poikennut johonkin matkamuistomyymälään ja nähnyt siellä kyseisen paketin.

Hän muisti minun viime jouluisen päähänpinttymäni jouluseimestä ja osti siltä seisomalta tämän  minulle!

Hahmot ovat melko pieniä, mutta kelpaa kyllä oikein hyvin minulle.

 

 

Positiivista oli myös se, että nämä ovat jokainen irrallinen hahmo ja lisäplussaa tuli siitä, ettei nämä ole edes muovia vaan jotain kipsiä.

Nyt ei puutu enää kuin se pieni talli (=laatikko) ympäriltä ja enköhän minä sen vielä jostain löydä...

 

 

 

 

Kiitos siskolleni vielä näin blogin kautta oikein mieluisasta tuliaisesta!

Tämä jouluaiheinen postaus on ainakin ajoissa... ;)

 

 

 

 

 

P.S Ja blogini päivittyy taas hieman harvakseltaan, koska meikäläisellä on tiedossa viikonlopuksi kaikenlaista ohjelmaa. Toivottelen kaikille oikein hyvää viikonloppua! 

 

 

 

 

 

Se on (joskus) vaan niin vaikeata

Tämän kevään juoksutreenit on nyt sitten aloitettu. Olen  pähkäillyt asiaa jo kuukauden päivät ja aina on löytynyt joku hyvä tekosyy, miksi juoksulenkille ei ole tarvinnutkaan lähteä. Tässä suhteessa taidan olla ihan mestariainesta!

Olin säilönyt juoksuvaatteeni sen verran hyvin, että kesti hetken ennen kuin sain itseni juoksukuntoon.

Taivaalta sateli myös vähän vettä ja meinasin jo siirtää juoksulenkin seuraavalle päivälle.

Onneksi en tällä kertaa antanut itselleni periksi, vaan vääntäydyin juoksuvermeisiin ja lähdin hieman epäilevin mielin lenkille...

Juoksu ei oikein kulkenut, eikä tuntunut edes hyvältä, mutta en myöskään antanut periksi. Tein sellaisen peruslenkin ja se vei sellaiset 40 minuuttia, joten  rapakunnossa ollaan! Katselin viimeisimmän Heiaheian tilastoslta juoksumerkinnän ja lenkki on tehty 26.10. eli melkein puoli vuotta sitten. No, onpahan nyt ainakin juoksuvaatteita tuuletettu.

 

Juoksutaukoni ei suinkaan ole tarkoittanut sitä, että en olisi liikkunut, sillä olenhan minä talvikaudella kävellyt paljon lenkkejä, käynyt luistelemassa ja olin jopa muutaman kerran hiihtämässä. Vain juoksemisessa on ollut totaalitauko. On tämä joskus vaan NIIN vaikeata! Aloittaminen on tuntunut tänä keväänä jotenkin erityisen hankalalta, mutta jospa tästä saisi taas "juonen päästä kiinni".

Hahmotelmia ja suunnitelmia

Kävin eilen siskoni luona hieman ihmettelemässä ja mittailemassa vanhan talon nurkkia..

Kuten kuvasta näkyy, remonttikohde ei ole suuren suuri, mutta remontoitavaa on todella paljon.

Siskoni osti talon (ja tilan) vanhalta pariskunnalta, jonka naispuolisen kotitalo tämä on aikoinaan ollut.

Täällä ei ole asuttu enää vuosikymmeniin, mutta nyt suunnitelmissa olisi ns. täyskunnostus ja tehdä tästä talo siskolleni ja hänen avopuolisolleen kaikilla mukavuuksilla.

 

 

Kurkataanpa nyt vähän sisällekin.

 

 

Neliömäärää en ole vielä laskenut, mutta arvioisin, että sellaiset 60-70 neliötä.

Huoneita ei ole kuin kaksi huonetta ja keittiö

 

 

 

 

 

Makuuhuone (peräkammari) on aika iso ja katsotaan nyt pysyykö tämä myös tällaisena.

Hirsiseiniä ei alustavissa suunnitelmissa ole tarkoitus peittää, mutta voi olla, että nämä joudutaan käsittelemään jollain värisävyllä.

Lattiassa on ihana leveät lankut ja ne pyritään säilyttämään, jos vain mahdollista.

 

 

 

 

 

 

 

Välihuone on melko pieni, mutta tähän on suunnitteilla näillä näkymin olohuone.

Tästä tilasta on käynti myös sisäpihan puolelle.

 

 

 

 

 

Keittiö on melko tilava ja siellä on tällä hetkellä suloinen sekamelska rojua ja vanhaa tavaraa.

Puuhellaa ei ole tarkoitus enää säilyttää ja suunnitteilla on täysin moderni tupakeittiö, ilman yläkaappeja.

 

 

 

 

 

Edellinen  omistajapariskunta on kiertänyt ahkerasti huutokauppoja ja tuoneet tavaraa tänne säilytykseen. Täällä täytyy tehdä melkoinen tyhjennysoperaatio ennen kuin varsinaiset purku- ja rakennustyöt pääsevät alkamaan. Minun tehtävänäni on piirtää pohja ja tehdä muutamia ehdotelmia. Tehtävä ei tule olemaan mitenkään helppo, sillä vanhaa tunnelmaa halutaan säilyttää ja tänne halutaan kuitenkin mukavuuksia... eikä niitä neliöitä ole todellakaan järin paljon. Toimintoja pitää miettiä tarkkaan ja jotain kompromissejakin joudutaan tekemään. Ei tässä muu auta kuin ryhtyä silmäilemään muistiinpanoja ja siirtämään niitä luonnospaperille.

 

 

 

Ja jotta se totuus ei unohtuisi. menen tänään koululle opettajapalaveriin suunnittelemaan ensi syksyä...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Markkinahumua

Tämä viikonloppu on mennyt isännän vanhinta poikaa auttaessa...

Eilen vietettiin uuden varastomyymälän (Wiiva- Kaluste) avajaisia. Täällä keskitytään myymään lähinnä keittiönkaappeja, komeroita, kylpyhuonekalusteita, liukuovia, teräsaltaita ja -tasoja ym. kodin kiintokalusteisiin liittyvää tavaraa. Tavaran saa periaatteessa heti mukaansa (tai ainakin todella nopealla toimituksella) ja tietenkin edulliseen hintaan. Konsepti poikkeaa perinteisestä keittiömyymälästä juuri tämän suoran varastomyynnin osalta. Myynnissä on periaatteessa samaa tavaraa, mutta hieman eri muodossa. Lisäksi kalusteita tehdään myös asiakkaan standardista poikkeaviin mittoihin.

 

 

 

 

Avajaisten kunniaksi asiakkaille tarjottiin kahvia ja pullaa sekä tietenkin suomalaisten suosikki "vihannesta" eli makkaraa.

Minä olin Sini-siskosen kanssa kahvivastaavana (tässä kuvassa "miniä" ja Sini-siskonen poseeraa).

Isäntä hoiti nuoremman pojan kanssa makkaranpaistoa pihalla.

 

 

 

Aurinko paistoi ja asiakkaita riitti mukavasti koko päiväksi. Tänään taas jatketaan samoissa merkeissä, tosin minun pestini on tänään lyhempi kuin eilen. Pojalla on tänään koulunsa musiikkikerhon kanssa esiintyminen eräässä lastentapahtumassa ja hän tarvitsee sinne kyyditystä. Tämä  viikonloppu on mennyt jälleen mukavasti erinnäisiä "velvollisuuksia" hoitaen, joten tästä on mukava aloittaa taas uusi viikko. Alkavalle viikolle on tiedossa meikäläiselle jälleen reissaamista, ihan "isolle kirkolle" asti.

Suunnitelmia...

Nyt kun sisustusopintoni ovat päättyneet, ovat katseet suunnattuna uusiin projekteihin. Olen lupautunut auttamaan siskoani hänen seuraavan kotiunelmansa toteuttamisessa...

 

 

Muutama vuosi sitten hankkimallaan maatilalla odottaa idyllinen punainen tupa perusteellista kunnostusta.

 

 

 

 

Olen lupautunut tekemään sisutus- ja tilasuunnitelman sisätiloihin. Neliöitä ei ole paljon ja se tekee suunnitelmasta osittain haastavan. Täältä puuttuvat kaikki mukavuudet (vessa ja suihku)), joten niillekin pitää löytää joku paikka. Vanha talo on jo itsessään haasteellinen juttu ja tässä joudutaan vielä vähän "modifioimaan". Onneksi siskoni avopuoliso on kätevä tekemään yhtä sun toista ja minut on vapautettu esim. LVI-suunnittelusta. Minä saan rauhassa keskittyä suunnittelemaan  tilojen käyttöä ja  miettiä vanhan talon tunnelmaa.

 

 

 

Sisäpihan puolelta talon ulkonäkö tulee todennäköisesti muuttumaan, sillä tänne halutaan kunnon (lasi)kuisti. Tehtävä tulee olemaan joka tavalla haasteellinen, mutta mieluisa. Remontin toteutumisesta ei ole vielä tietoa, mutta ajattelin aloittaa vähitellen huoneiden mittaamisesta, pohjan piirtämisestä ja alustavien suunnitelmien hahmottelemisesta.

Ensi viikolla lähden käymään siellä mittanauhan ja muistiinpanovälineiden kanssa  Jos tämä projekti saataisiin joskus vaikka käyntiin, vaikka "hiljaa hyvää tuleekin".