VINKKI

Silloin tällöin olen onnistunut värjäämään pyykit pyykkikoneessa joko kauniin vaaleanpunaiseksi tai harmaaksi...siis tahattomasti, mutta nyt tähän asiaan miunlla on antaa teille hyvä vinkki.

Näillä värin -ja liankerääjillä voi pestä melkeinpä minkäväristä pyykkiä tahansa suloisesti sekaisin. Eikä enää tarvitse pelätä vaatteiden värjääntymistä.

 

Yhdessä paketissa on 20 pesulappua ja niiden käyttö on kätevää. Kokeilin myös toista versiota, jossa samaa pesulappua pystyi hyödyntämään 30 pesukertaa. Tämä "kertakäyttölaputus" on kyllä parempi minulle, sillä en todellakaan jaksanut pitää laskua pesukerroista.

 

 

Yksi lappu pyykin mukana koneeseen ja luukku kiinni. Helppoa. Olen aika monta paketillista näitä jo käyttänyt ja tällä kokemuksella voin todellakin suositella tuotetta. Tosin vieläkin lajittelen ja pesen pyykit ns. päävärin mukaan (tummat-vaaleat), mutta esim vaatteet, jossa on kahta väriä esim. mustavalkoista, voi melkeinpä surutta pestä vaikka mustien joukossa. Värit pysyvät kirkkaina eikä valkoinen "harmaannu".

 

 

 

Vain yhden kerran lapun "imuteho" ei riittänyt. Pesin punaista ja valkoista pyykkiä sekaisin ja joukkoon lipsahti ihan uusi punainen vaate, joka värjasi koko koneellisen vaaleanpunaiseksi, mutta se oli vähän niinkuin "oma moka".


Näillä lapuilla vaatteiden pesu on huoletonta eikä niitä ihania yllätyksiä enää oikein tule. Kannattaa kokeilla.

Jääkaapin ovi

Tänään ajattelin esitellä niinkin eksoottisen sisustukohteen kuin meidän jääkaapin oven. Mielestäni kotien jääkaappien ovet ovat mielenkiintoisia. Ne kertovat talon asukkaista/perheestä aina jotakin. Niinkuin tämä meidänkin jääkaappi.

 

Meidän  (ja varmasti monen muunkin ) jääkaapin ovi on samalla myös muistitaulu. Tälläistä kirjavaa lippusta ja lappusta täynnä; on Särkäniemen esitettä, koulunaloituskirjettä, ystävänpäiväkorttia, alennuskuponkeja jne.

 

Jääkaappimagneetteja on kertynyt vuosien takaa. Esimerkikisi tuo oluttuoppi on meikäläisen villeiltä (?!) nuoruusvuosilta ja vaikka se ei ole edes kaunis, en ole raskinut heittää sitä pois. Sininen lappu muistuttaa, että matot pitäisi hakea jo pois pesulasta...

 

 

 

Jääkaapin oveen on alkanut kerääntyä myös matkamuistoja ulkomailta. Keräämme ovimagneetteja jokaiselta reissulta. Eli tässä muitot Kap Verestä ja Legolandista.

 

 

 

 

 

Ei tämä ovi ole kovinkaan sisutuksellinen tai kaunis, mutta toimittaa muistitaulun virkaa oikein hyvin. Silloin tällöin teen pientä lappujen karsimista. Oven ulkoasu on jatkuvasti muutoksessa uusien ja poistuvien lappujen myötä. Ehkä sitä voisi harkita jo ihan oikean muistitaulun "perustamista". Minulla olisi jo muutama vaihtoehto odottamassa ripustamista. Se vasaran käyttäjä vain puuttuu...

 

 

 

 

Tekstityynyjä ja tyynytekstejä

Vaihtelin jo kesän alussa tyynynpäällisiä olohuoneessa. Olen ilmeisen ihastunut kaiken maailman printteihin ja teksteihin, koska nyt niitä on jo tyynyissäkin. Nämä tyynynpäälliset ostin edullisesti sieltä Ellokselta.

Värimaailma pysyy edelleen hillityn harmaana.

 

 

Ja tekstit ovat ihan "osuvia" ja ajatuksia herättäviä.

 

 

Sohvan molemmissa päissä on tyynyjä jo melkoinen kasa ja tuo keltainen saa vielä olla hetken aikaa väripilkkuna muiden tyynyjen joukossa.

 

 

 

 

"Symmetria-vikaisena" olen ihan ylpeä itsestäni, että minulla on tyynyt kuitenkin eriparia.

 

 

 

Testiryhmä on todennut tyynyt myös hyviksi. :)

 

 

 

Tyynynpäälliset tulevat vaihtumaan seuraavan/tulevan vuodenajan (joko saa mainita jo sanan SYKSY?) mukaan. Minkälaisiksi? Sitä en tiedä vielä. Taitavat olla vielä kaupassa. Minua kiehtoisi joku violetin/kanervan tai puolukan väri...tai sitten oranssia...katsotaan, kun sinne asti päästään.

 

 

 

 

 

Fiiliksiä

Mennyt viikko meni pääosiltaan mökillä lomaillessa. En muista, olemmeko koskaan mökin olemassa olon aikana viettäneet tälläistä viikkoa. Me todellakin maltoimme vain olla, tosin lainaamamme vesijetti vaikutti kyllä asiaan. Perheen miespuoliset jetteilivät viikon aikana ihan kiitettävästi ja minäkin uskaltauduin muutaman kerran kyytiin.

Ja jos totta puhutaan, pesin minä yhtenä aamupäivänä mökin saunan perusteellisesti, mutta siinä kaikki ns. pakolliset. Eniten minua on hämmästyttänyt, että tuo mies malttoi olla tekemättä yhtikäs mitään. Positiivinen yllätys!

Miehellä oli myös viimeinen kesälomaviikko eikä sää olisi tämän parempi voinut olla. Lämmintä ja auringonpaistetta on riittänyt ihan joka päivälle ja jetteilyä ajatellen myös tuulet olivat muutaman päivän ihan olemattomat. Unohtumattomia elämyksiä tuli sekä isälle että pojalle, kun he eräänä päivänä menivät Kylmäpihlajalle (majakkasaari)  ja meren pinta oli ollut aivan tyyni...harvinaista sillä seudulla. Samalla reissulla he olivat käyneet uloimmaisella saarella, luonnonkauniilla hiekkarannalla uimassa. Näitä elämyksiä ei rahalla saa, ne täytyy vain kokea.

Mies menee siis huomenna jo töihin, mutta sanoi lähtevänsä jo ihan mielellään  (ja hyvin levänneenä). Väkisinkin tässä alkaa myös omat ajatukset karkailla tuonne työelämään, mutta jos vielä malttaisi nauttia kaksi kokonaista viikko lomalla. Sitten se alkaa täälläkin arki ja rumba...


Huomenna jatkuu kesätauon jälkeen jalkapallotreenit ja siitä se viikko taas pyörähtää mukavasti käyntiin.

Marjassa

Mies lähti tänään toiveikkaana mustikkametsään. Mukaansa hän otti pienen emalimukin. Jonkin ajan kuluttua hän tuli takaisin...

Tiesimme kyllä, että tänä vuonna mustikoita on saaristossa huonosti, mutta että näin huonosti!

 

Ei edes mukin pohja täyttynyt ja mustikat olivat vielä pieniä.

 

 

Ei näistä taidettu vielä mustikkapiirakkaa saada.

 

 

 

 

Onneksi mökkimme takapihallamme kasvaa yksi punaviinimarjapensas ja siellä oli sentään jonkinlainen marjasato.

 

 

 

Meillä on melkeinpä joka kesä käynyt niin, että jotkut metsän eläimet (tai linnut) ovat popsineet viinimarjasadon parempiin suihin eli meille ei ole jäänyt mitään. Mutta nyt mekin pääsimme edes vähän nauttimaan marjoista.

 

 

 

Ja kyllähän näistä jo piirakan saa aikaiseksi.

 

 

 

 

 

Mies  (luitte aivan oikein!) leipoi tänään oikein mehevän marjapiirakan ja jos oikein tarkkaan katsoo, niin voi huomata, että siellä ne mustikatkin ovat mukana.

 

 

 

 

 

Hätä keinot keksii

Jo toinen postaus tänään...

Täällä on nautittu kauniista ja lämpimästä kesäpäivästä. Ollaan vain oleiltu ja nautittu lomasta. Kesään kuuluu myös ukkoset ja niistä ei meidän nuorempi mies pidä ollenkaan. Päivällä alkoi kuulua kaukaista ukkosen kuminaa. Onneksi hätä keinot keksii...

Poika halusi korvilleen kuulosuojaimet (tai KUULOSUOVAIMET, niinkuin hän joskus pienenä sanoi). Hih.

 

 

 

Nämä ovat jo kauan aikaa sitten ostettu hänelle...ja nyt niille oli käyttöä vähän toiseen tarkoitukseen.

 

 

Mutta tämä toimi hänellä...Eikä se ukkonen tullut edes tänne asti. ;)

 

 

 

 

 

 

Pientä sisutamista välillä

Kesän kuvia selatessani huomasin, että en ollut muistanut esitellä uusinta kalustehankintaani kotiin. Olin jo kauan etsinyt pientä pyöreää pöytää, mielellään lasikannella. Vaihtoehtoja löytyi kyllä jokaisesta huonekaluliikkeestä, mutta tällä kertaa piti hinta- laatu suhteen olla kohdallaan (=halpa).

JYSKistä se sitten löytyi, alle 40 euroa. Laadusta en osaa sanoa vielä mitään, mutta hinta oli sopiva.

Koottavia osia ei ollut kuin muutama. Jalat piti yhdistää ja yhdistää ne vielä pyöreään kehikkoon. Jos on koonnut joskus IKEAn kalusteita, niin tämä oli jo superhelppoa.

 

 

 

 

Tässä pöytä on vielä nurinperin ja ilman lasikantta. Aikaa kokoamiseen taisi mennä max 20 minuuttia.

 

 

 

Ja tässä pöytä on jo oikein päin/ valmiina. Paikkansa se löysi olohuoneesta, toistaiseksi.

 

 

 

Käytin pöytää pojan juhlien aikaan laskutasona vieraille, jotka kahvittelivat olohuoneessa. Mies lukee usein iltaisin lehteä ja tässä nojatuolin vieressä on hyvä olla jokin taso.

 

 

 

 

 

 

Voi olla,että tämä pöytä siirtyy vielä makuuhuoneeseen miehen yöpöydäksi. Nykyinen Aallon- jakkara kun ei miehen mielestä ole mikään pöytä, sehän on jakkara...ahdasmielistä ajattelua, sanon minä!

 

 

 

Syksymmällä minulla on luultavasti tulossa yksi stailauskohde, joten voi olla, että tämä pöytä eksyy vähäksi aikaa sinnekin. Pöytä on sen verran pieni ja näppärän kokoinen, että sitä on todella helppo siirrellä paikasta toiseen tai laittaa kokonaan vaikkapa pois käytöstä.

Tälläistä pientä sisustamista meillä. Koti on sisustamisen suhteen vähän "käymistilassa". Matot ovat pesulassa ja koti näyttää odottavan jo uutta vuodenaikaa. Mitään ihmeellistä en ole suunnitellut tulevalle syksylle. Jos vähän vaihtaa tekstiilejä ja huonekalujen paikkaa...ai niin, kävin mä kyllä uutta ruokapöytää katsomassa, mutta se ajatus jäi vielä muhimaan. On sen verran erilainen pöytä kuitenkin kuin tämä nykyinen.


Mutta meillä lomailu ( ja kesä) vielä jatkuu...

Jetteilyä heikoilla jäillä

Tänään taisi olla pojalla yksi kesän odotetuimmista päivistä. Saimme kaverin vesijettiä lainaksi ja pitihän sitä lähteä testailemaan...siis meidän perheen miespuoliset. Minä jäin rannalle ruikuttamaan (ja hilpasin viettämään päivää kaupungilla).

Laskupaikka sijaitsi aivan kotimme  läheisyydessä ns. Pasklahdessa (virallinen ja kauniimpi nimi taitaa olla Kappelinsalmi)

 

 

 

 

Ja sitten testailtiin hallintalaitteita.

 

 

 

...ja miehet lähtivät merelle.

 

 

 

Tämä Pasklahti yhdistyy isompaan venesatamaa ja sinne on kulku sillan alta hyvin kapeasta ja matalasta kanavasta. Isommasta venesatamasta pääsee sittten varsinaisesti merelle. Ja mistä tuo kummallinen päivän postauksen otsikko?

 

No, tuolta sillan läheisyydestä menee vaijeri ja siinä on hyvin ajankohtainen (!) varoitus. Kyltissähän varoitetaan heikoista jäistä...tosiaankin! :)

 

 

 

 

Läpi näkyy...ja lämmintä pitää!

Vihdoinkin sain tänään ryhdyttyä ikkunanpesuun. Olen tahallisesti ja tahattomasti onnistunut siirtämään sitä näin pitkälle kesään. Päätös tähän urakkaan syntyi jo eilen. Ajattelin ja päätin, että nyt se on ihan oikeasti suoritettava. Varsinkin, kun lupasivat loppu viikolla todella lämpimiä kelejä tänne päin Suomea.

 

Aloitin heti aamulla kello kymmenen aikoihin keräämällä tarvittavia välineitä. Ikkunanpesu-urakkani tökkäsi jo heti lähtötelineillä. Ikkunanpesuneste oli loppumaisillaan eli ei muuta kuin kauppaan ostamaan uutta putelia.

 

 

Olen kuullut kehuttavan sellaista Kärcherin uutta ikkunanpesintä, mutta toistaiseksi luotan näihin manuaalisiin vehkeisiin; ikkunalastaan ja kuiviin keittiöpyyhkeisiin, ei mitään välineurheilua meillä!!! Sitten voin harkita jonkun vempeleen ostamista, jos ne pesevät ikkunat kokonaan puolestani. Siihen taitaa mennä ehkä hieman vielä aikaa.

 

 

 

Uuden puolen (siis laajennusosan, kuvassa) ikkunoiden pesu on kuin leikkiä. Haasteellisempaa ovat talomme alkuperäiset (60-luvun) ikkunat. Yksi sijaitsee todella hankalassa paikassa alkertaan kulkevien portaiden yläpuolella. Näihin ei voi viritellä minkäänlaisia tikapuita, vaan täytyy taiteilla muurin päällä pitkän varren kanssa ja harrastaa pientä akrobatiaa...

 

Kadun puolella ikkunat nousevat maasta niin korkealle, että tikkaiden ylätasolta yltää nippa nappa pesemään ikkunoiden yläreunat. Täytyyhan elämässä olla pientä jännitystä; pudotakko tikkailta vai ei. Valitettavasti minulla ei ole kuvaa siltä puolen taloa, mutta korkealla ne ovat.

 

 

Viime kesäisen talomaalaus-urakan jälkeen ikkunoiden väliin oli tullut myös valumajälkiä ja nämä ikkunat  piti pestä myös sisäpuolelta. Tässä vaiheessa tarvitsinkin jo miehistä apua, koska ikkunat aukeavat vain ruuvimeisselillä (ja voimalla). Mies tarjoutui onneksi auttamaan muutamien ikkunoiden kanssa ja sain kuin sainkin tämän urakkani päätökseen.

Eli ymmärrätte varmaan, että ihan helposti  (enkä kovinkaa mielelläni tai usein) en ryhdy tähän urakkaan. Näissä hommissa ja ikkunoissa ei pärjätä pelkällä Kärcherin koneella. Meillä tarvitaan ihan kunnon työkaluja ja kaiken maailman telinevirityksiä.

Mutta nyt homma on tehty ja toivottavasti minun ei tarvitse enää näitä ikkunoita pestä. Meillä on suunnitteilla uusia myös nämä vanhat ikkunat mahdollisesti jo ensi vuonna. Jos vaikka peseminen innostaisi uusilla ikkunoilla sitten enemmän. Taitaa olla toiveajattelua...

Aamun pilvinen ja vähän kolea sää on vaihtunut lämpimään auringonpaisteeseen.Ihanaa, kesä ei ollutkaan vielä ohi!

Taidan jatkaa pikkuisen aikaa vielä siivousintoiluani (= imuroida kevyesti)  ja sitten lähdenkin palkitsevalle kävelylenkille. Oi, tätä energian määrää ja hyvän olon tunnetta!!!

Hyvässä seurassa

Pitkästä aikaa saimme järjestettyä ystävieni kanssa tapaamisen. Olemme kaikki perheellisiä ja ilmeisen ohjelmoituja, koska yhteisen ajan löytyminen tuntuu aina olevan yhtä vaikeata. Mutta eilen se onnistui, vihdoin ja viimein!

Aloitimme alkuillasta torin laidalla olevasta kahvilasta. Sen edustalla on näin kesäisin ihan suhteellisen viihtyisä terassi. Valitettavasti tällä rannikolla on tänä kesänä tuullut paljon ja nytkin keli oli hieman vilpoista.

 

 

 

 

Emme suinkaan tyytyneet tällä kertaa juomaan kahvia, vaan kesätapaamisen kunniaksi otimme tietenkin jokainen lasillisen siideriä (ilman jäitä)...

 

Ja minä tietenkin innostuin taas kuvaamaan ja ystäväni joutuivat kuvauskohteeksi. Lupasin kyllä sumentaa nämä kuvat...heidän toivomuksesta.

Täältä lähdimme ns. "Kellarin katolle", joka on vanhaan pommisuojaa rakennettu idyllinen ravintola (ja kattoterassi). Suunnistimme taas terassille ja toivimme hieman suojaisampaa istumapaikkaa sieltä. Nautiskelimme ja jutustelimme yhden lasin verran ja sieltä päätimme lähteä meren rannalla olevalle terassille. Oliko äidit nyrjähtämässä terssikierrokselle? Ei suinkaan.

Ilma oli muuttunut vielä viileämpään suuntaan, joten vaihdoimekin suunnitelmia ja menimme syömään(!) ja juomaan Mr. Jones- nimiseen paikkaan. Valomerkki tuli puoli kymmeneltä ja se oli oikein hyvä merkki meille naisille lähteä kotiin. Naureskelimme, että ennen vanhaan meillä vasta meno olisi alkanut tähän aikaan...oi aikoja, oi tapoja...ja aikansa kutakin!Todellakin!

Olipa ihanaa istua ja höpötellä sekä nauttia hyvästä seurasta. Illan aikana tuli setvittyä ja pohdittua kaiken maailman asioita (omia ja toisten)...ja kieltämättä vähän juoruiltuakin, tosin tällä kertaa juorun aiheet olivat aika vähäiset.

Nukahtaessa olotila oli mukavan raukea (kiitos siiderin) ja onnellinen. On onni omistaa ihania ystäviä. Näin blogini välityksellä vielä iso kiitos ystävilleni eilisestä!



P.S. Tästä tulikin mieleen, että meidän suvussakin on nyt Onni, kun sukumme nuorin (miehen puolelta) sai eilen nimensä.

Siskon luona

Kävimme loppu viikolla siskoni luona, perinteisellä uintireissulla. Mukaan matkalle otimme äitimummin ja veljenpoikani ( 2 kpl). Siskoni asustaa isossa maalaistalossa ja pihapiirissä on ihan kunnollinen uima-allas. Vaikka säänhaltijat eivät suosineetkaan meitä, ei se tuntunut lapsia juurikaan haittaavan.

 

Päivän aikana lapset kävivät uimassa kahteenkin kertaan, kun taas me aikuiset tyydyimme olemaan enemmänkin uimavalvojina...sen verran vilpoista tuo vesi oli.

 

Siskoni talo on jo yli satavuotias ja pihapiiriin kuuluu myäs pienempi talo, joka on ollut aikoinaan piikojen ja renkien asuntona. Maalaisidylliä!

Talo on jo vähän huonossa kunnossa, mutta minun silmissäni tämä on niin hieno. Pihapiiristä löytyi vanha puimuri, joka siskoni mukaan toimisi varmasti vielä tänäkin päivänä. Talo on toiminut vuosia jo enemmänkin varastona, mutta voi, mitä kaikkea hienoa (sekä todella vanhaa että retroa) sieltä löytyikään.Varsinainen aarreaitta!

 

 

Tässä pihatalossa oli useampi huone ja melkeinpä jokaisessa huoneessa ja vintillä oli jotain vanhaa, joko työkaluja tai huonekaluja. Siskoni on vähitellen aloittanut tavaroiden kartoittamista ja investointia. Sieltä löytyy sekä aarteita että ihan romua. Työsarka on myös melkoinen, koska tätä tavaraa on kertynyt sadan vuoden aikana melkoisesti.

 

 

Pihapiiriissa on myös ns. museo eli vanha vilja-aitta johon on kerätty vanhoja maatalousesineitä. Siellä me saimme kulutettua aikaa, kun lapset ihmettelivät ja ihastelivat kaikenlaisia tavaroita. Joku löysi vanhan polkuauton, joku vanhan mopon, joku hienoja lasipulloja ja minä löysin puiset ns. maalarintikkaat, jotka sisko lupasi armeliaasti antaa minulle.

Valitettavasti autoni on liian pieni ja tällä reisulla ihmisiä täynnä, joten tikapuut saivat vielä jäädä siskolle. Tästä "löydöstä" (ja lahjoituksesta) olen aivan innoissani. Ja olihan siellä vanhoja pärekoreja vaikka kuinka paljon ja sanoinkin siskolleni, että ennen kuin hän heittää mitään pois, niin soittaa ensin minulle. Kyllä minun pärekorikokoelmaani aina muutama kori lisää mahtuu.

Sadepäivä = siivouspäivä

Eilinen sää muistutti meitä tulevasta vuodenajasta. En antanut sen vaikuttaa kuitenkaan mielialaani, vaan ajattelin hyödyntää sadepäivän siivoamalla!!! Lakanat lähtivät pyykkiin, imuroin kaikki huoneet ja pesin keittiön sekä ruokahuoneen lattiat perusteellisesti. En siis mopilla vaan ihan kontaten lattialla ja ns. käsituntumalla. Näin tulee varmasti kaikki nurkat pestyä ja lopputulos on (minua) tyydyttävä.

 

 

Ruokahuoneessa ollut nukkamatto lähti vaihteeksi pesulaan ja vähän aikaa yritämme pärjätä ilman. Tilan akustiikka muuttui sen verran, että nyt olohuone-ruokahuone-yhdistelmässä kaikuu. Ehkä sain hyvän syyn lähteäkin mattokauppaan ostamaan uutta mattoa...

 

 

 

Keittiössä laitoin maton myös pesulaan ja sovittelin uusia kesäalesta hankittuja mattoja lattialle.

 

 

Nämä Polku- matot ostin muutama viikko sitten Askosta ja ne ovat muovipunosta. Kokeillaan vaihteeksi tälläisiä.

 

 

Valko-harmaat verhot eivät oiken matsaa noiden mattojen kanssa, mutta annan nyt olla vain näin, ainakin vähän aikaa.

 

 

 

Katsotaan, huomaako meidän isäntä  tänään kotiin tullessaan mitään muutosta. Meidän nuorempi painos totesi matot "tahmeiksi"...hyvä vai huono asia?

 

 

 

Sadepäivä ei todellakaan laittanut surkuttelemaan, vaan siitä otettiin kaiki hyvä irti; pesin pyykkiä, laitoin ruokaa, pojan kanssa ehdin rakentamaan yhden Legojutun valmiiksi ja ehdimme pelamaan Afrikan tähteä. Illemmalla lähdimme  vielä yhdistetylle pyöräily- ja kävelylenkille äitimummin luokse. Illalla oli kiva pujahtaa puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan. Näitä elämän pieniä nautintoja.

 

 

 

 

P.S. Kokeilin tässä postauksessa suurempaa kuvakokoa. Mitäs tykkäätte?

 

 

 

 

 

Ajatuksia pukeutumistyylistäni

Tässä on joutunut iän karttuessa välillä aina pohtimaan omaa pukeutumistyyliään. Kun ei ole enää ihan nuori, mutta ei nyt niin kauhean vanhakaan (ainakaan omasta mielestä). Vaatekaupoissa on välillä vähän hankalaa löytää mitään, kun omasta mielestä oma tyyli ja sen hetkinen vaatetarjonta (tai muoti) ei oikein kohtaa.

 

Vaatekokoni on jo vuosia pysynyt melkeinpä samana, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että vaatekaappini sisältö vaihtuu melkoisen harvakseltaan ja joukkoon mahtuu vaatteita, jotka eivät aina ole ihan just viimeisintä muotia. Tämän kuvan vaatteet on on ostettu jo viime kesänä. Housut ostin alennuksesta ja pusero taisi olla ihan normihintainen. Musta villatakki taitaa olla jo muutaman vuoden takainen...ja kassi... tosi vanha! :)

 

 

Tyylini on  tälläistä peruskäytöllistä (=tylsää). Väreissä turvaudun pääasialliseti mustaan, harmaaseen ja valkoiseen. Jos haluan väriä enemmän, on valintani joko peruspunainen tai keltainen. Uutena värinä vaatekaappiini on tullut pinkki (tai tarkemmin sanottuna fuksia) ja löytyypä vaatekomerostani nykyisin jopa yksi vihreä neule.

 

 

 

 

Oma tyylini on ehkä vuosia ollut jo samanlainen. Ehkä tälläinen klassinen tyyli; ei sporttinen, ei naisellinen, ei romanttinen...tyyliäni voisi joskus kuvata vaikka vähän tyttömäiseksi...ja tämä rouva alkaa lähennellä kohta viisikymppiä. Haloo!!! Pitäisköhän tarkistaa tuota omaa tyyliänsä?!!!

 

 

 

 

 

Vaatehankinnoissa olen pääsääntöisesti (ärsyttävän) järkevä. Harvoin syyllistyn heräteostoksiin tai oikein räväköihin hankintoihin. Ostopäätöstä miettiessäni pohdin usein, miten voin yhdistellä sitä muihin vaatteisiini ja sitä käytällöllisyyttä. Vaatekauppiaat eivät pääse kyllä rikastumaan vaatehankinnoillani.

 

 

 

 

Minulla on muutamia suosikkivaatemerkkejä, jotka olen todennut mallilta ja tyyliltä minulle sopivaksi. Näitä ovat mm. Fransa, Esprit, Sister Sister`s ja Benetton. Ostoskseni teen pääasiallisesti paikallisista liikkeistä. Netistä olen ostanut vain ihan muutama vaatteita ja edelleenkin vähän vieroksun tätä kaupankäyntiä. Ehkä minä olen tässä(kin) asiassa hieman vanhanaikainen...

 

 

 

 

Jakkupukunaista minusta ei saa tekemälläkään ja työni puolesta saan pukeutua mukaviin perusvaatteisiin. Kenkiä ja laukkuja ostan (liian!)  harvakseltaan. Nuorempana vaatekaappini pursusi "menovaatteita", nyt siellä on vain sitä perusvaattetta. Juhlassa pukeudun pääsääntöisesti hameisiin, jotka ovat joko kotelomekkoja tai tyttömäisiä, leveähelmaisia hameita. Jaloissa matalat korkokengät tai ballerinat; Aundrey Heburn -tyyliä mukaillen.

 

 

Tällä tyylillä mennään (vuodesta toiseen) ja välillä päivitetään vaatekaappia heittämällä puhkikuluneita pois tai kierrättämällä vähänkäytettyjä vaatteita. Syyskaudeksi ei ole tiedossa itselleni sen suurempia vaatehankintoja, kun taas tuon perheen nuorimmaisen vaatekaappi taitaa mennä kasvamisen (ja koulun aloittamisen) myötä jälleen kerran uusiksi...kalsareita myöten.

Näillä mietteillä ruoanlaittoon  ja sen jälkeen siivoamaan. Onneksi ulkona sataa, niin minun ei tarvitse (vieläkään) pestä noita ikkunoita...