Elämän pieniä iloja

Joskus sitä osaa nauttia elämässä hyvinkin pienistä asioista. Niin kuin esimerkiksi siitä, että omasta omenapuusta on tänä vuonna tullut ihan kunnollinen (?!) sato...ja niitä oli omenavarkaan/ variksen vierailuista huolimatta vieläkin jäljellä.

Miten onnellinen olenkaan moisesta saalista ja miten kauniin värisiä nämä ovatkaan!

Tämä vuosi oli todellakin ensimmäinen hyvä omenavuosi. Satoa on tullut muutamana muunakin syksynä, mutta se on jäänyt muutaman hassuun omenaan. Ja nekin ovat päätyneet parempii suihin...vai nokkiin?! ;)

 

 

 

 

Olen niin onnellinen, että laitoin ne oikein näytille lasiseen vaasiin...enkä ole raaskinut maistaa vielä ainuttakaan omenaa. Tyydyn vielä ihailemaan vain näiden kaunetta. Olin kyllä ajtellut tehdä näistä omenapiirakan, mutta enhän minä nyt näitä voi ruveta pilkkomaan...ainakaan vielä. Siksi tyydyinkin tekemään omenapiirakan kaupan (kotimaisista!) omenoista.

 

 

 

 

Olen jo pitkään yrittänyt saada itseni innostumaan leipomisesta, mutta eilen vasta sain aikaiseksi. Sadepäivän kunniaksi.

 

 

 

 

 

Ohje oli todella helppo ja lopputulos herkullinen. Ja voi, miten iloiseksi sain isännän, kun hän metsästä kotiuduttuaan sain jälkiruoaksi omenapiirakkaa ja vaniljiakastiketta.

 

 

 

 

 

Pojan kanssa pääsimme maistamaan omenapiirakkaa tuoreeltaan uuninlämpöisenä. Ja eihän tämä nyt huonoa voi olla, kun taikinassa on paljon sokeria ja voita...eihän?

 

Vaikka eileinen päivä oli sellaine "luppopäivä", oli päivän päätteksi olo hyvin tyytyväinen. Tänään samanlainen olotila on jatkunut. Sitä huomaa vain hymyilevänsä itsekseen sellaista "sisäistä hyvää oloa". Onko se sitä onnellisuutta? Tänään jatkan nauttimista vielä katsomalla "Tanssi tähtien kanssa" -ohjelmaa ja saunomalla. Ja jos sais tuon metsämiehenkin vielä (turvallisesti) kotiin, niin kaikki olisi ihan hyvin.

Muistetaan nauttia elämän pienistä asioista...vaikka hienoista, aurinkoisista syyspäivistä!