maanantai 20. marraskuuta 2017

Sesonkipäivitystä malliasunnossa


Kesän lopulla stailaamani Hartelan asunto sai viime viikolla jouluisen sesonkipäivityksen...







Vaihdoin tekstiilejä jouluisimpiin ja sisustusväriksi valikoitui punainen.
Halusin tänne väriä ja punainen on tähän kohteeseen helppo valinta valkoisen ja harmaan rinnalle.


 




Joulukuusen laitoin olohuoneeseen näkyvälle paikalle ja koristelin sen valosarjalla, punaisilla ja hopeisilla palloilla.
Lisäksi vaihdoin sohvalla oleviin tyynyihin jouluisemmat päälliset ja muutenkin lisäsin koristeita.
Muutamilla tekstiilinvaihdoilla tänne tuli mukavasti joulutunnelmaa.





 


Makuuhuoneessa vaihdoin eniten tekstiilejä.
Sänky sai viininpunaisen päiväpeiton ja sänkyyn laitoin reilusti tyynyjä.
Pinkki matto vaihtui pyöreään harmaaseen ja vaihdoin hieman piensisustustavaraa.
Rauma-verho lähti pois ja tilalle ripustin kauniit samettiset verhot.




 
 
Kylpyhuone ja saunaosasto sai pienen ripauksen joulun punaista ja harmaata.
Saunaan laitoin lauteille istumaan hauskan, narusta tehdyn (raumalaisen) saunatontun.
 



 
 

Lastenhuoneessa en tehnyt suuria muutoksia; 
Viirinauhan tilalle ikkunaan vaihdoin punaisen paperisen joulutähden.
Lisäksi lisäsin huoneeseen muutamia jouluaiheisia tavaroita; tonttutytön ja hiiren sekä valkoisen talolyhdyn.

 



Keittiössä tein joulutunnelmaa piensisustustavaroilla.
Alun perin olin suunnitellut kahden hengen kattauksen, mutta esittelypaperit veivät sen verran tilaa, että luovuin ajatuksesta.
Pöydälle jäi vain Pentikin kaitaliina  ja pikku kuuset tuomaan hieman joulun väriä...
 




 
 
Sisustukseen halusin tuoda pieniä yksityiskohtia luomaan eräänlaista illuusiota asukkaista.
 
 
 
 
 
 
 
Koska luovuin kattauksen laittamisesta pöydälle, toin keittiöön hieman glögitunnelmaa.
 
 
 
 



Valitettavasti kuvista ei saa ihan realistista käsitystä asunnon tunnelmasta.
Tavoitteena oli saada sinne jouluisempaa tunnelmaa ja mielestäni onnistuin siinä suhteellisen hyvin.
Stailausbudjettini ei ollut suuren suuri. Matkan varrella piti vähän luovia lisää ja ratkaista muutamia ongelmia.
Aikataulullisesti sain stailauksen tehtyä yhden iltapäivän aikana ja toisena päivänä valokuvasin kohdetta hartaasti

...ja tuskailin vähäisen valomäärän kanssa...


 
 Mutta nyt kolmiossa on joulu... ja valtakunnassa kaikki (suht) hyvin.



 

lauantai 18. marraskuuta 2017

Black Friday raumalaisittain



Raumalla toteutettiin Black Friday- tapahtuma Pikimust Perjanda-tyyliin. Vanhan Rauman yrittäjät olivat yhdistäneet voimansa ja tapahtuma järjestettiin nyt jo kolmannen kerran. Aikaisempina vuosina tapahtuma  on jäänyt minulta kokematta, mutta tänä vuonna päätin osallistua siihen. Aikataulullisista syistä minun oli lähdettävä liikkeelle jo heti aamulla...







Saapuessani Vanhaan Raumaan oli yllätys melkoinen.
Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja autolle ei meinannut aluksi löytyä edes parkkipaikkaa.
 Sää oli marraskuiseen tyyliin sateinen ja synkkä, mutta se ei ollut karkottanut asiakkaita pois.
Ilmeisen hyvät tarjoukset olivat innostaneet ihmisiä ostoksille.

 




Minä ehdin käymään vain kahdessa liikkeessä: Mattoraumassa ja Koti-Vakassa. Mattoraumasta lähdin hakemaan kalkkimaalia (ja ajatuksena oli syödä myös liikkeen tarjoamaa aamupuuroa), mutta ihmispaljouden takia molemmat jäi tekemättä. Ehdin kuitenkin hieman kierrellä liikkeessä, katsastaa tapetteja ja ihastella kivoja sisustustavaroita. Koti-Vakassa ehdin sovittaa Nanson pitkää trikootunikaa, mutta sekin jäi (vielä) vaaterekiin odottamaan.
 
 
 




Minulle tapahtumasta jäi tuntuma, että se oli erittäin onnistunut. Työpaikalla muutama muukin oli ehtinyt aamuvarhaisella shoppailemaan.
Ainakin yksi oli löytänyt kotiinsa maton ja tapettia, toinen oli käynyt luontaistuotekaupassa täydentämässä vitamiinivarastojaan ja joku oli ostanut kaksi puseroa. 
Minua oikeastaan harmitti, kun en ehtinyt kiertelemään Vanhan Rauman liikkeissä enempää...
 
 
 
 
Mikäli aamun sanomalehteen on uskominen, uskoisin, että tapahtuma tullaan järjestämään myös ensi vuonna. Kiva tapahtuma, joka saa ihmiset liikkeelle vuoden synkimpään aikaan ja taatusti tervetullut piristysruiske myös kauppiaille, sopivasti ennen jouluhässäkkää. Ja sekin tuli todistettua, että sateisena perjantaina raumalaiset ei ole ainakaan sokerista tehty...
 
 
 
Kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille kauppiaille, jotka jaksoitte painaa pitkää päivää aamu seitsemästä ilta yhdeksään.
 
 
Tällaisia tapahtumia tarvitaan!
 
 


perjantai 17. marraskuuta 2017

Samat marinat


Marraskuuta mennään kovaa vauhtia eteenpäin ja mielessä siintää jo joulu...tai oikeastaan ajanjakso ennen sitä. Tiedossa on jälleen se suhteellisen kiireinen ajanjakso, josta täytyy suoriutua jollain konstilla...









Syksyn aikatauluttaminen ja kiire (minulle melkein kirosana) on vielä hyvässä muistissa ja kohta olen samassa tilanteessa.
Töissä alkaa oppilaiden arvioinnit, erilaisiin juhliin ja tapahtumiin osallistuminen ja ne jouluvalmistelut.
Opiskeluhommissa olisi tarkoitus rutistaa se ensimmäinen näyttötutkinto "kirjoihin ja kansiin".


 


 

Tällä hetkellä minua taitaa enemmänkin ärsyttää tämä kiireen tuntu.
Haluaisin jollain tavalla pystyä vaikuttamaan siihen paremmin, mutta meikäläisen keinot on aika vähissä...tai sitten vuorokauteen pitäisi saada enemmän tunteja.
Ikä tuntuu tekevän tässä kaaoksessa tehtävänsä. Vaikka olenkin tehokas, en ole enää niin tehokas tai aikaansaava kuin nuorempana.
Ehkä ei tarvitsekaan, mutta kuitenkin...Vuosi vuodelta tämä saman toistuva tilanne on alkanut rassaamaan minua enemmän.
Mitä siis haluan? Vastaus: Hidastaa tahtia. Miten? Vastaus: En tiedä - vielä.



 
 
 
 
Opiskelujeni suhteen tein viime viikolla ratkaisun, jossa jään helmikuun alusta opintovapaalle ja keksityn vain opiskeluuni.
Minulla olisi mahdollisuus valmistua jo vuoden päästä jouluna, mutta nyt en ole ihan varma, haluanko pitää kiirettä vai nauttia opiskelusta sinne seuraavaan kevääseen asti. Tähän asiaan otan kuitenkin pienen henkisen aikalisän. 
 
 
 
Yritän olla vuodattamatta tästä ainaisesta kiireestä, sillä onhan tämä suureta osin ihan itse aiheutettua. Kieltämättä odotan alkavaa opintovapaatani, sillä silloin voin hyvällä omallatunnolla keskittyä opiskeluuni...ja  ehkä marista vähemmän.
 
 


keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Varaslähtö jouluun


Tällä viikolla stailaan Hartelan esittelyasunnossa sisustuksen jouluisemmaksi. Samalla toteutan ensimmäinen näyttötutkintoni sisustusopinnoissani. Sain hyödynnettyä tämän projektin opiskeluissani, joten nyt saan tehtyä "kaksi kärpästä yhdellä iskulla".

 
 
 



Tavaroita on haalittu omista varastoista ja vähän olen joutunut ostamaan myös uutta sisustustavaraa, mutta maltillisesti.
Haluan vaihtaa asunnon tunnelmaa ja se tapahtuu tekstiileillä sekä pienillä sisustustavaroilla.
Ja tietenkin asuntoon viritetään myös joulukuusi.
 
 





Projektissa meinattiin vaihtaa stailauskohdetta pienempää asuntoon, jolloin lisätyötä olisi tullut reilusti enemmän. 
Onneksi tähän ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä, vaan stailaus toteutetaan jo olemassa olevaan asuntoon.
Vaikka stailaus tehdään muutamilla muutoksilla, saan tähän kulumaan yllättävän paljon aikaa.
Tavaroiden keräämiseen ja tekstiileiden silittämiseen on mennyt jo muutama tunti, eikä tavarat ole vielä edes paikoillaan.
 
 





Suunnitelmissa on käyttää stailausprojektiin kaksi iltapäivää.
Ensin kannan tavaroita asuntoon ja vaihdan tekstiilit.
Seuraavana päivänä käyn vielä viimeistelemässä ja valokuvaamassa kohteen.
Viikonloppuna kohteessa on asuntoesittely, joten stailaus tulee olla valmiina siihen mennessä.
 
 
 
 
Vaikka täällä päin Suomea on marraskuisen synkkää, minusta on kiva viritellä hieman joulutunnelmaa ihan "luvan kanssa".



 

maanantai 13. marraskuuta 2017

Pientä jouluinnostusta havaittavissa


Tässä perheessä joulu jakaa mielipiteet hyvin vahvasti kahteen leiriin. Poikani ja minä kuulumme niihin, joiden mielestä joulu kuuluu viettää kotona ja hyvin perinteisellä tyylillä. Mieheni mielestä joulun voisi viettää vaikka ulkomailla, kaukana kaikesta hössötyksestä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, hänen mielestään joulun voisi skipata kokonaan...






Huomaan joka vuosi hamuavani erilaisia joululehtiä, ihan vain niiden kauniiden kuvien ja tunnelman vuoksi.
Siinä mielessä en ole ihan perinteinen jouluihminen, että en jaksa/osaa hössöttää joulun menusta, mutta sen sijaan fiilistelen kaikesta muusta kauniista.
Lehtiä selatessani kuvittelen ja haaveilen tekeväni yhtä sun toista kivaa juttua, mutta tosiasiassa vain murto-osa suunnitelmista toteutuu, jos lainkaan.







Kesällä heitin ison pinon vanhoja joululehtiä pois. Mikä lie kohtaus tullut ja nyt näyttää siltä, että niitä alkaa uhkaavasti taas kerääntyä.
Melkeinpä jokaisella kauppareissulla käväisen lehtihyllyn kautta ja silmäilen mahdollisia uusia joululehtiä, sekä kotimaisia että ulkomaisia.
Toistaiseksi olen yrittänyt pitää jouluinnostukseni maltillisena ja olen ostanut vain muutaman joululehden.
Huvittavinta on se, että ostan askartelulehtiä siinä luulossa, että ehtisin jotain tekemäänkin.
Tosiasiassa joulun alusaika on meikäläisellä (opettajalla) perinteisesti sitä kaikkein kiireisintä aikaa.  
Jokseenkin hauska joka vuotinen harhaluulo, että minulta löytyisi aikaa tai jaksamista tehdä jotain jouluista kotiin.
 

 
 


 

Kieltämättä tänä vuonna muutaman vuoden takainen himmelin tekeminen vähän kiinnostaisi.
Minulla on jossain kaappien kätköissä himmelitarvikkeita ja hetken päähänpistona sain idean tehdä jokaiselle läheiselle oman himmelin.
Tämä kohtaus meni kuitenkin ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ehkä ne elämän realiteetit muistuvat mieleeni.




Joululehtien ostaminen kuuluu minun jouluperinteeseen ja tämän kauden aloitin jo hyvissä ajoin marraskuussa. Samassa suhteessa olen lisäillyt huushollissa kausivaloja. Glögi ja joululaulut on vielä korkkaamatta, mutta näistä kuvista voi kuitenkin päätellä, että meillä jouluun valmistautuminen tai ainakin sen fiilistely on jo alkanut. Vähitellen...


Mitenkäs muilla?
 
 





sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isänpäivänä


Meillä isänpäivää vietettiin suhteellisen perinteiseen tapaan. Aamulla varovainen herätys, hieman parempi aamukattaus ja isän muistaminen lahjalla ja kortilla. Tosin poika oli unohtanut oman korttinsa pulpettiinsa, mutta isä saa sen sitten jälkitoimituksena.Tänä vuonna meillä oli hieman pienempimuotoinen isänpäivälounas, sillä molemmat vanhemmista lapsista oli reissun päällä. Meillä tämä nuorimmainen sai siis edustaa kaikkia lapsia. Perinteiseen tapaan söimme kotona "parempaa" juhlaruokaa, joka tietenkin oli iskän valmistamaa riistaa. Minä huolehdin perunamuusista ja jälkiruoan valmistamisesta.






Meillä ei kakkuja oikein suosita ja mietin hetken aikaa mitä oikein tarjoilisin.
Juustokakku kävi mielessä, mutta sitten sain ajatuksen kokeilla perinteistä Pappilan hätävaraa.
Tosin minulla tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta, kun teen kyseistä jälkiruokaa.
 
 
 
 



Yleensä Pappilan hätävara tehdään kaapista löytyvistä kekseistä ja pullista, mutta jostain syytä meillä oli vain pieni pala pullaa.
Niinpä kävin pikaisesti hakemassa lähikaupasta lisukkeita; keksiä, jäätelöä, kermaa ja pakaste marjoja.
Näitä aineosia sopivasti yhdistelemällä jälkiruoan onnistuminen oli varmaa..
 

 
 

 
 

Murskasin keksejä pienemmäksi ja laitoin ne jälkiruokakulhon pohjalle, päälle vähän mansikkahilloa.
Seuraavaan kerrokseen laiton  pieneksi kuutioituja pullanpaloja ja kermavaahtoa.
Tämän päälle laitoin vielä vaniljajäätelöä ja pakastemarjoja.
Koristelun viimeistelin puolikkaalla keksillä ja suklaarouheella.
 
 
 

Tämän helpompaa ei jälkiruoan tekeminen voi oikeastaan enää olla. Lopputulos oli näyttävä...ja täyttävä. Poika totesi, ettei ole koskaan ennen syönyt tällaista ja pisteitä herusi häneltä nykynuorison tyyliä lainatakseni " 4/5 " verran. Isäntäkin totesi jälkiruoan oikein herkulliseksi, joten Pappilan hätävara taisi päästä perheraadin puolesta siihen jälkiruokien sarjaan, jota tehdään jatkossakin.




Nyt toivottelen kaikille maailman isille oikein hyvää isänpäivää!
 
 
 
 

perjantai 10. marraskuuta 2017

Harmaata vain

Meidän ruokahuone on ollut jo pitkään ilman mattoa. Sopivan maton löytäminen on ollut yllättävän hankala prosessi, mutta tässä eräänä päivänä  matto-ongelmani ratkesi. Lopultakin.








 
Alkuperäisenä ajatuksena oli ostaa joku kuviollinen matto, mutta niiden kirjavuus mietitytti.
Meillä on seinillä kuitenkin melko runsaskuvioista tapettia ja pohdin pitkään erilaisten mattojen sopivuutta.
Meillä on ollut pitkänukkaista ja ns. terassimattoa, mutta nyt piti hakea jotain muuta...
 
 
 
 
 



Värimaailma oli kutakuinkin selvä, mutta siinäkin minulla oli oma etsikkoaikani.
Sotkan kuvastosta bongasin joku aika sitten maton, jota päätin käydä katsastamassa.
Paikan päällä totesin sekä kuosin että värin sopivaksi ja hinta-laatu-suhdekaan ei hirvittänyt.
 
 
 
 
 
 

 
Matto lähti kotiin ja päätyi saman tien ruokapöydän alle.
Matto olisi voinut olla isompikin, mutta tässä mallissa ei isompaa ollut saatavilla.
En jaksanut enää pähkäillä mattoasiaani, vaan tein suhteellisen pikaisen ostopäätöksen.








Matto on paikoillaan ja  ruokahuoneen ilme muuttui heti lämpimämmäksi. Maton väri ei varmastikaan yllätä.
Ruokapöydän alla harmaa on vallan kelvollinen väri ja matossa olevat nukat ovat sen verran lyhyet, ettei makaronit pääse piiloon. Mattouudistuksella sain pientä vaihtelua ja piristystä tämän "kaiken marraskuisen harmauden" keskelle ja muutaman viikon päästä alankin lisäilemään joulua...
 
 
 
Kuvia ottaessani muistin taas nämä valokuvauksellisesti haasteelliset ajat. Otin nämä kuvat n. klo kahden aikaan päivällä ja päivä oli hyvinkin harmaa ja pilvinen. Koska en halua käyttää salamavaloja,  tein pikaisia säätöjä (lähinnä aukon suhteen) kamerassa. Kuvista tuli valoisampia, mitä meidän sisällä kuvaushetkellä oli. Kuvissa oleva keltaisuus tulee huoneessa olevasta pöytävalaisimesta ja minun olisi pitänyt kokeilla kuvaamista kokonaan ilman valoja. Kuvat ei ole valaistuksen suhteen  ihan priimaa, mutta näillä nyt mennään. Kuvia katsellessa taidan päätyä vaihtamaan syksyisen kaitaliinan vielä toisenlaiseen...ja tietenkin harmaaseen.
 
 
 
 
 
Kaiken harmauden keskellä toivon oikein mukavaa viikonloppua!