torstai 21. syyskuuta 2017

Varma syksyn merkki


Minulle varma syksyn merkki on se, että minun tekee mieli aloittaa jonkun käsityön tekeminen. Olen jo useampana syksynä tehnyt villasukkia. Viime syksynä kunnostauduin käyttämään jämälankoja ja kutomaan niistä useammat villasukat. Nyt olisi villalankavarastot suhteellisen tyhjät ja kädet valmiina uusille projekteille.




 
 Villasukkien suurkuluttajana sukkakokoelmaa voisi täydentää edelleen ja haluaisin kokeilla myös neulepeiton tekemistä.
Viimeisin käsityöprojektini (se jättineulepeittoni!) kesti useamman kuukauden, mutta nyt se tuntuu olevan muisto vain.
Tällä kertaa peittoni olisi hieman erilainen ja näen lopputuloksen jo kauniina silmieni edessä...
Tai niin ainakin luulen.

 

 


 
Kävin jo ostamassa langat tuohon peittoprojektiini, koska langat näyttivät olevan sesonkituotteena.
Pelkäsin niiden loppuvan ennen kuin ehdin tätä uutta neulontaprojektiani edes aloittamaan.
Otin varman päälle ja ostin seitsemän isoa, valkoista ja todella muhkeata kerää. Toivotaan, että langat riittävät. 
Vähän tekisi mieli kokeilla, minkälaista neulosta langasta oikein syntyisi, mutta nyt täytyy vain malttaa...







Käsityöprojektia en uskalla tässä kohtaa oikein aloittaa, sillä se vie niin helposti mennessään ja kaikki muu saa jäädä.
Käsitöiden tekeminen on vallan mainio sijaistoiminto jollekin muulle tärkeälle (ja yleensä tylsälle) toiminnalle, kuten opiskelutehtävien kirjalliset työt tai siivoaminen. Näitä molempia pitäisi tehdä tulevana viikonloppuna.




Näissä aatoksissa taidan jättää nämä neulonta-asiat suosiolla vielä odottamaan niitä ns. parempia aikoja...
 
 
 
  
 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Etätehtävää suorittamassa


Sisustussuunnitteluopintoihini kuuluu Taide ja kulttuurin opintojakso, jossa olemme saaneet lukuisia etätehtäviä suoritettavaksi. Yksi tehtävistä on taidenäyttelyyn tutustuminen. Viimeisestä taidenäyttelykierroksesta on ehtinyt kulua jo jonkin verran aikaa, sillä en lukeudu kovinkaan aktiiviseen taidenäyttelyissä kävijöihin. Nyt minulle tuli kuitenkin oiva tilaisuus lähteä Rauman Taidemuseoon, koska siellä oli esillä Helene Schjerbeckin kuuluisa teos Toipilas.



 
 
 
Meille suomalaisille kuuluisat kaksi teosta Kaski ja Toipilas kiertävät eri taidemuseoissa Klassikot kiertueella 2017- näyttelyteemalla Suomi100 - juhlavuoden kunniaksi. Rauman Taidemuseo sai kunnian olla mukana kiertueessa ja nyt tämä huikea teos on ollut esillä kohta kuukauden ajan.
 
 
 
 
 
 
Helene Schjerbecin ehkä tunnetuin teos oli saanut oman esittelyhuoneensa, jossa ei ollut muita tauluja.
Vain nämä kauniin punaiset seinät ja taulua korostava valaistus. Tunnelma oli häkellyttävä.
Seisoin taulun edessä kauan. Katsoin sen yksityiskohtia ja tunnelmaa. Olin jokseenkin mykistynyt.
Teos on mielestäni äärettömän kaunis ja en voinut olla ihastelematta taiteilijan taitavaa siveltimen käyttöä.
Muistan ihailleeni taulua jo joskus nuoruudessani ja nyt pääsin katsomaan sitä aivan lähietäisyydelle...
 
 
 
 
 
 
 
 Taidemuseossa oli esillä myös Eino Valtosen taidekokoelma, jossa on saman aikakauden maalauksia.
Kuvauskohteet ovat hyvin realistisia, oli kysymyksessä sitten maalaus ihmisestä tai maisemasta.
Eino Valtosen kokoelmasta minulle jäi erityisesti mieleen tämä Elin Danielson-Gambogin Köyhä tyttö-teos.
Taulussa tunnelma on joillain tavalla surullinen tai melankolinen, väritys on tumma ja katse kiinnittyy tytön risaiseen sukkaan.
Nämä hyvin valokuvamaiset maalaukset ovat vaikuttavia taidonnäytteitä oman aikakautensa taiteilijoilta.
 
 
 
Olipa kerrassaan hieno kokemus, vaikka näyttelynä tämä ei ollut suuren suuri.
Vinkkaan vielä lopuksi, että näyttely on avoinna Rauman Taidemuseossa 24.9.2017 asti.
Kannattaa käydä katsomassa ja ihastelemassa. Vielä ehtii...
 
 
 
 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Läksiäiset retkeillen...


Vietimme perjantaina isolla joukolla työkaverini eläke- ja läksiäisjuhlia. Hän oli saanut oman työuransa kevätlukukaudella päätökseen, mutta juhlat siirtyivät nyt syksyllä pidettäväksi. Täytyy todeta, että juhlan järjestäjät olivat onnistuneet saamaan näistä kekkereistä aivan  juhlakalun näköiset...






Ulkoilmaihmisenä juhlan teema oli ulkoilu ja juhlapaikakkana Rauman ladun Latumaja.
Sinne on n. 7 km vaellusreitti helppokulkuisessa maastossa.
Matka taittui kauniissa ilmassa ja  mukavassa puheensorinassa...
 
 
 

 
 
 
Matkan varrella työkavereita liittyi lisää mukaan ja sankarimme sai suorittaa myös muutamia tehtäviä.
Häntä opastettiin geokätköilyn saloihin ja yhdessä kohtaan hänet laitettiin kulkemaan koirantalutushihnassa...
 
 
 
 


Pysähdys- ja tankkauspaikka oli Kaarojärven laavulla...
 
 
 




...josta löytyi useampi mahtavan kokoinen herkkutatti. Nämä metsän aarteet otettiin tietenkin talteen.
Vähän ennen vaellusmatkamme maalia, sankarille oli järjestetty toimintarasti, jossa hänen piti aisteja hyväksi käyttäen suoriutua annetuista tehtävistä.
 



 
 
 
Matkamme päättyi Latumaljalle, johon oli vielä kerääntynyt lisää työkavereita.
 
 
 
 
 
 
Pihalle oli tuotu pizzanpaistouuni, josta saimme maistella erilaisia pizzoja niin paljon kuin vain vatsamme veti.
Illan aikana ohjelmassa oli vielä nostalgista yhteislaulua, sanaleikkiä, saunomista halukkaille ja tietenkin esimiehemme puhe läksiäislahjoineen.
 
 
 
Täytyy todeta, että nämä juhlat onnistuivat erinomaisesti. Juhlat olivat rennot ja oli todella ilahduttavaa kuinka isolla joukolla iltaa vietettiin. Työyhteisömme on vuosien varrella kasvanut isoksi ja nykyisin meillä on enää harvoin tarjolla tilaisuuksia, joissa voimme irrottautua työkuvioista, rentoutua ja pitää yhdessä hauskaa. Samalla tämä illanvietto oli myös eräänlaista TYKY-toimintaa... ja mitä parhaimmasta päästä.
 
 
Kollegani eläkkeellelähdön myötä työyhteisöstämme lähti iso määrä kokemusta ja ammattitaitoa, avarakatseista näkemystä, pohdiskelevaa ja lapsilähtöistä opettajuutta. Sellaista arvokasta opettajan tietotaitoa, jota ei saa kuin sitoutumisella, avoimella mielellä ja pitkällä elämäkokemuksella. Hän on eläkepäivänsä taatusti ansainnut ja nyt työyhteisömme sopeutuu uuteen ja outoon tilanteeseen. Kiitollisina hänen jättämästään panostuksesta koulullemme (ja hieman haikein mielin) suuntaamme katseemme kuitenkin eteenpäin...
 
 
 
 
 
 

 
 

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Pohdiskelua...


Tämä seuraava asia liittyy opiskeluuni, mutta pätee muussakin elämässäni. Olen tässä pohdiskellut, että on se ihmisen luonne merkillinen asia, kun ei pysty oikein mitään tekemään "vähän sinne päin", sellaisella vähempikin riittäisi -mentaliteetilla...







Syksyn sisustustekstiiliopinnoissa meidän tulee tehdä verho(t) ja sisustustyyny; suunnitella ja valmistaa ja tehdä niistä vielä perusteellinen portfolio. Verhoissa annoin itselleni periksi ja teen vain hyvin simppelit suorat verhot. Näitä olisi voinut tehdä vain yhden, mutta minäpä halusin tietysti tehdä kaksi. Meillä aika moni teki kapan ja kieltämättä muutaman kerran manasin oman päähänpistoni sinne jonnekin, sillä onhan omissa verhoissa hieman enemmän ompelemista kuin kapassa.
 
 





Sama teema toistuu toisessa tehtävänannossa eli sisustustyynyssä.
Olisin voinut tehdä ihan tavallisen sisustustyynyn, mutta minäpä haluankin tehdä säkkituolin. Onhan sekin iso tyyny.
Ja eihän minulle kelpaa siinäkään ihan perus säkkituoli vaan haluan tehdä sellaisen tetran muotoisen...
 






Mikähän siinä oikein on, että täytyy kerätä haasteita vähän joka asiassa ja mikään ei voi mennä ikään kuin "normisti" ? Aina täytyy jotain vähän säätää tai tehdä eri tavalla. Sisustusopinnoissa laitan tästä osan ihan luovuuden piikkiin, sillä meikäläisen mieli alkaa heti prosessoida ja ideoida asioita, kun tehtävänanto tulee. Minun on (näköjään) jokseenkin vaikea hillitä ajatuksiani ja ideoitani, kun pääsen oikein vauhtiin. Tuntuu vain, että siinä luomisprosessi unohtuu ne kuuluisat elämän realiteetit: käytettävissä oleva aikataulu ja omat taidot...






sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Ajatuksia opiskelusta


Olen ollut kohta (aikuis)opiskelijana kuukauden päivät. Alun epäselvyyksien (tai epätietoisuuden) jälkeen homma on lähtenyt mukavasti käyntiin. Ajattelin hieman kertoa opiskelustani sen verran mitä tällä kokemuksella nyt voi kertoa...









Opiskelen Sataedussa, Käsi ja taideteollisessa oppilaitoksessa, suuntautumisalana sisustus. Lähiopetusjaksoja kertyy viikossa 1-3 kertaa ja koulutuspaikkoja on tähän mennessä ollut kaksi, Kokemäki ja Nakkila. Matkaa molempiin paikkoihin kertyy n. 50 minuuttia, joten opiskelupäivän pituus pitenee ajomatan takia vielä n. kahdella tunnilla. Onneksi meillä on toisinaan kimppakyytejä, joten ajamista vuorotellaan. Opiskelujen alkua haittasi Sataedun sisällä tapahtuneet muutokset ja niistä aiheutuneet remontit. Pahin taitaa olla vähitellen selätettynä ja meidän luokkahuoneemme alkaa olla viimeistelyä vaille valmis.
 
 
 




Melko pian opintojen alussa meille jokaiselle tehtiin oma henkilökohtainen opintosuunnitelma tai- polku, jossa huomioitiin pohjakoulutus ja aikaisemmat opinnot. Sisustusakatemian opinnoista ja oman sisustusalan yrityksen kokemuksen pohjalta minun hyväkseni laskettiin aika paljon opintoja ja siksi valmistun jo puoli vuotta suunniteltua aikaisemmin eli jouluna 2018. Opiskeltavaa kuitenkin riittää ihan kiitettävästi. Etätehtäviä tulee joka viikko ja useita. Niitä täytyy yrittää tehdä pois mahdollisimman pian, jotta niiden määrä ei kasautuisi aivan mahdottomaksi. Lähiopetuspäivinä on keskitytty sen hetkisen oppisisällön teoriaan eli meillä on ollut tietotekniikkaa, tekstiilisuunnittelua ja värioppia. Lisäksi meillä on opintoja taiteen ja kulttuurin osa-alueelta. Vielä ennen ensimmäistä työssäoppimisjaksoa meillä on kurssit visuaalisesta markkinoinnista ja asiakaspalvelu-ja myyntiyöstä. Mielenkiinnolla odotan näitä molempia.
 






Tänä vuonna meidän opiskelijaryhmä (8 kpl) tuli mukaan täydentämään viime vuoden aloittaneiden ryhmää. Meillä on siis yhteisiä ja erillisiä opintoja heidän kanssaan. Ryhmämme on moninainen; ikäjakauma ja koulutuspohja on laaja, mutta kaikilla on sama mielenkiinnon kohde, sisustamisen intohimo.  Ryhmämme on osoittautunut oikein mukavaksi ja toinen toistaan tukevaksi. Opiskelumme on myös hyvin käytännönläheistä, tekemällä oppimista. Jo tänä syksynä valmistamme erilaisia tekstiilituotteita ja opiskelemme niiden suunnittelua ja toteutusta. Teollisuusompelukone on tullut jo tutuksi... ja se onkin vallan mainio peli.
 




 
 

Koska teen tätä oman työni ohessa, on aikatauluttaminen vähän haastavaa. Olen kuitenkin päättänyt, että osallistun lähiopetusjaksoille vaihtelevasti. En aio ottaa läsnäoloista enkä etätehtävistä sen suurempaa painetta, vaan yritä saada ne jollain tapaa suoritetuiksi,  täydellisyyteen en edes yritä. Syyslomaan asti meillä on lähiopetusjaksoja ja siihen asti yritän sinnitellä. Työssäoppimisjakso kestää jouluun asti ja siinä hyödynnän juuri työ alla ollutta stailausprojektiani. Tulen antamaan ensimmäisen näyttöni siis jo ennen joulua...apua! Koska olen työssäoppimisen sen osalta jo tehnyt, voin silloin keskittyä omaan varsinaiseen päivätyöhöni. Kevätkaudella aion jossain vaiheessa ottaa opintovapaata ja myös seuraavana syksynä. Työssäoppimisjaksoja olisi syksyn jälkeen vielä kaksi, joista toisen teen ensi keväänä ja toisenkin yritän tehdä kesän aikana. Syksyllä olisi tiedossa vielä ne loput teoriaopinnot...niin ja se valmistuminen artesaaniksi.



Tulevalla viikolla on tiedossa etätehtävien tekemistä ja yksi lähiopetuspäivä Kokemäellä. Torstaina olisi ollut Habitaren reissu, mutta minä skippasin sen yli kaiken tämän muun kiireen keskellä. Joskus vaan täytyy priorisoida asioita. Haipakkaa on riittävästi ja välillä epäilyttää koko hommaan ryhtyminen, mutta yritän samalla todistaa, että tässä on järkeä. Niin kuin olen ennenkin todennut, opiskelu ja itsensä kehittäminen kannattaa aina!







perjantai 8. syyskuuta 2017

Stailattu kolmio


Nyt olisi vuorossa stailauskohteeni esittely. Kohde on HARTELAN rakennuttama kerrostalo Raumalla, Pyynpään asuinalueella. Kalustamassani kohteessa on kolme huonetta, keittiö, sauna ja iso parveke. Tämä kolmio kalustettiin mahdollisen tulevan nuorenparin (ja perheen) tarpeeseen. Tervetuloa mukaan pienelle asuntoesittelylle...





 
 
Malliasunnon pohja on hyvin selkeä. Hukkatilaa ei ole, vaan näkymä eteisestä aukeaa heti olohuoneeseen.
Eteisessä on hieman kaappitilaa ja avokaapisto ulkovaatteille. Ulko-oven viereesä on käynti isoon sauna- ja suihkutilaan.
Eteisestä on myös suora kulku keittiöön.
 
 
 
 



Keittiö on suunniteltu L-muotoiseksi. Se on melko kompakti, mutta laskutilaa on saatu hyvin. 
Jääkaapin ja tiskikoneen edessä on hyvin tilaa liikkua, sillä pöytäryhmä on hieman kauempana keittiökalusteista. 
Tässä kuvassa liesituuletin on vielä asentamatta ja keittiö vielä stailaamatta.
 
 
 
 
 
Keittiö ja koko huoneiston ikkunat ovat isot.
Keittiön pöytä sijoittuu mukavasti ikkunan eteen ja tila tuntuu avaralta.
Huoneiston lattiat ovat kauttaaltaan tammiparkettia, joka tuo heti asuntoon lämpöä ja tiettyä arvokkuutta.
 
 
 
 
 
Asunnon kylpyhuone-ja saunatilat ovat väljät.
Tänne mahtuu pesutorni ja silti tila ei tunnu ahtaalta.
Materiaalit on valittu ajattomiksi ja valkoiset kaakelit seinissä tekevät tilasta raikkaan.
Tekstiileillä tänne saa mukavasti vähän väriä, jos haluaa.
 
 
 
 
 
 
 
 
Sauna sijaitsee kylpyhuoneen päässä ja on myös reilun kokoinen.
Paneeleiden pintakäsittelyllä tästä saa oman makunsa ja mieltymyksensä mukaisen.
 
 
 
 


Makuuhuoneet sijaitsevat olohuoneen jatkeena, huoneiston toisessa päässä.
Isompaan makuuhuoneeseen mahtuu kunnollinen parisänky yöpöytineen.
Lisäksi tästä makuhuoneesta on käynti isolle parvekkeelle.
Näppärä ratkaisu, kun haluaa esim. tuulettaa vuodevaatteita.
 
 
 
 
 
 
 
Toinen makuuhuone on hieman pienempi ja tässä kohteessa se sisustettiin pienen lapsen makuuhuoneeksi.
Yhtä hyvin tämä voisi myös kahden lapsen huone tai työhuone, sillä pohjaratkaisu on hyvä monenlaisen tilan käyttöön.
Molemmissa makuuhuoneissa on myös vaatteille mukavasti kaappitilaa.
 
 
 
 
 
 
 
Parveke on suhteellisen iso.
Kalustin tämä isoilla lepakkotuoleilla ja silti sinne jäi vielä tilaa.
Parveke on myös lasitettu, joten kyllä täällä kelpaa istuskella iltauringossa.
 
 
 
 
 


Asunnon kalustaminen auttaa asunnon katsojaa hahmottamaan paremmin tilaa ja sen suomia mahdollisuuksia.
Tässä kohteessa pohjaratkaisu on mielestäni toimiva ja ennen kaikkea valoisa. Pidän erityisesti tästä avarasta olohuone-keittiö-eteinen- ratkaisusta.
Olohuone on suhteellisen helppo kalustaa monellakin  tavalla, sillä (perinteinen) parvekkeen ovi ei riko tämä huoneen seinäpintoja.
Kalusteita voi sijoittaa myös olohuoneen ikkunan alle ja television sijoitteluun löytyy useampi vaihtoehto.



Koska stailauskohteessa ei saanut vaikuttaa pintamateriaaleihin eikä kiinnittää mitään seinille, toteutettiin sisustaminen kalusteilla ja tekstiileillä. Sisustuksen teemana oli Rauma ja Rauma -aiheinen verho makuuhuoneessa. Siitä lähti oikeastaan koko asunnon tekstiiliväritys. Tuo pinkki (tai fuksia) toistuu pieninä efekteinä siellä täällä asunnossa, vaikka asunnon värimaailmaa pyrittiin muuten pitämään hillittynä.



Kohteessa on tulevana sunnuntaina (10.9.) ensimmäinen esittely klo 13.00-15.00.
 Tervetuloa tutustumaan kohteeseen, osoitteessa Teerivahe 2, 26100 Rauma.
 
 
Tämä voi olla vaikka sinun unelma-asuntosi...
 
 
 
 



keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Pakollinen pysähtyminen


Viime aikoina olen mennyt paikasta toiseen ns. tukka putkella. Päiväni ja viikkoni ovat ohjelmoineet opettajan työni, elokuussa alkaneet sisustusopintoni, stailausprojektini ja lapsen harrastukset. Välillä on tuntunut, että vuorokaudessa olisi pitänyt olla enemmän tunteja. Sitä omaa vapaa-aikaa ei ole juurikaan ollut. Kunnes...




 
 
Maanantaina onnistuin telomaan kävellessäni nilkkani oikein kunnolla.
Työtapaturma, johon sain kunnollisen nilkkatuen ja viikon mittaisen sairasloman.
Lääkäri määräsi lepoa ja ainakin muutamaksi päiväksi pitämään jalkaa koholla.
Pakollinen pysähtyminen tuli siis kertaheitolla.
 
 
 
 
 
 
Nyt olen totutellut tähän toimettomuuteen.
Olen asettunut olohuoneemme sohvalle ja koonnut sisustuslehtiä ympärilleni.
Kaiken kiireen keskellä ne ovat jääneet huonolle lukemiselle ja nyt pystyn syventymään niihinkin.
Telkkaria on tullut katsottua enemmän kuin pitkiin, pitkiin aikoihin todetakseni , että ei sieltä oikein tule mitään järkevää, paitsi uutiset. 
Jotain pieniä hommia pystyn täällä kotona tekemään, mutta liikkuminen on (tuskastuttavan) hidasta ja vaivalloista.
 
 
 
 
 
Tilanne muuttui oleellisesti hetkessä, joten tähän on ollut hieman vaikea tottua. Koska en voi "koohottaa" paikasta toiseen, täytyy keskittyä niihin hommiin, mitä tässä tilanteessa pystyy tekemään. Yritän saada opiskeluhommia tehdyksi ja muutaman työjutunkin voisi tehdä "etänä". Täytyy vain  todeta, että ehkä tällä pakollisella pysähtymisellä oli sittenkin jokin tarkoitus...