torstai 20. heinäkuuta 2017

Saiskos ol kaffet...?


Keväällä Vallilan mallistoon tuli Rauma-printillä painettuja verhoja, tyynynpäällisiä ja lakanoita. Tuoteperheeseen tuli kesän alussa vielä pöytätabletit ja nämä ihanat kahvikupit...




 
 
Olin jo aikaisemmin ostanut meille verhokankaan ja viime viikolla Prismasta lähti mukaani näitä mukeja.
En yksinkertaisesti voinut vain vastustaa...
 
 
 
 
 
 
Mukit ovat reilun kokoiset ja väritykseltään raikkaat, ei ihan tyypillistä meidän kodin värimaailmaa.
Kupit eivät tule käyttöön meille (ainakaan vielä), vaan päätyvät stailattavaan asuntoon rekvisiitaksi.
 
 
 
Meillä täällä Raumalla vietetään perinteistä Pitsiviikkoa 22.-29.7.  ja nyt kannattaisi tulla käymään täällä vähän kauempaakin. Viikon aikana ohjelmassa on mm. pihakirpputoria Vanhassa Raumassa, Pitsimissin valintaa ja Mustan Pitsin yötä, taidenäyttelyjä ja museoita, erilaisia  työpajoja ja omaa ohjelmaa myös lapsiperheille. Samaan aikaan täällä on vielä Kansainväliset suurmarkkinat (26.-29.7.), joten nyt olisi katseltavaa ja ihmeteltävää enemmänkin.

Rauma on siitä harvinainen paikka, että meillä on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta: Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki. Vanhassa Raumassa on paljon ihania kahviloita ja ruokapaikkoja, sisustus- ja vaateliikkeitä sekä tietenkin kaunista vanhojen talojen arkkitehtuuria. Merelle pääsee halutessaan tutustumaan (Kuuskajaskari, Kylmäpihlajan majakka ja Reksaari) ja Poroholman leirintäalue sijaistee aivan ihastuttavalla paikalla meren äärellä. Pitsiviikon tapahtumista ja Raumasta voit lukea lisää täältä.
 
 
 
Tervetuloa Raumalle ja varo, voit vaikka "Rakastua Raumaan"...!!!
 
 
 
 

tiistai 18. heinäkuuta 2017

"Härkää sarvista kiinni"


Ei se nyt auta. Aloitettava se vain on...





Syksyllä alkavien sisustusartesaaniopintoihin liittyvät etätehtävät kummittelevat pöydälläni ja odottavat työhön ryhtymistä.  
Olen asetellut tehtävät jo kauniisti nippuihin, jotta rupeama tuntuisi mielekkäämmältä.
Paine tehtävien aloittamiseen kasvaa sitä mukaa, kun lomapäivät vähenevät.


 
 


Ensimmäisenä tehtävälistalla on oman esteettisen kartan tekeminen.
Kuvien leikkaamisen aloitin jo jonkin aikaa sitten selailemalla vanhoja sisustuslehtiä.
Kuvia löytyi melkoinen määrä ja tähän lopulliseen työhön kuvia piti karsia oikein kunnolla. 
Samalla tuli työstettyä omaa esteettistä maailmaansa ja ajatuksia siitä.
Mielenkiitoinen prosessi, sanoisin.


 
 
 

Kokosin ja liimasin kuviani A3 kokoiseen kartonkipohjaan.
Täydellisyyteen pyrkijänä sain kulutettua sommitteluun liian paljon aikaa.
Yritän selvitä näistä kaikista neljästä etätehtävistä nopeasti ja siinä onkin meikäläiselle tavoitetta kerrassaan;
oppia tekemään tehtävät niin, että vähän vähempikin riittäisi...



Ja seuraavaksi materiaalioppia.
 


Tehtävien tekeminen on siis jo käynnistynyt. Ei mitenkään tehokkaalla tavalla, mutta kuitenkin.
 
 
 
 

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Koekeittiössä jälleen


Minä olen tunnettu siitä, että ruoanlaitto- ja leipomistaitoni ovat suhteellisen heikot. Perusruokaa pyörittelen sujuvasti ja vuosien varrella leipomiskokemuksia on tullut vaihtelevalla menestyksellä. Pojan syntymäpäivän kunniaksi ajattelin kokeilla juustokakun tekemistä, jossa ei tarvittaisi lainkaan uunia....







Koekaniineiksi joutuivat tietenkin rakkaat sukulaiset.
Tämä tuntuu toistuvan joka vuosi jossain määrin, sillä pojan syntymäpäivät kirvoittavat kokeilemaan jotain uutta.
Ja ainakin toistaiseksi sukulaiset ovat pysyneet hengissä, leipomuksistani huolimatta.

 
 



Koska päivälle oli luvattu lämmintä säätä, tämä jäädytetty juustokakku tuntui erinomaisen hyvältä vaihtoehdolta.
Meillä ei perinteinen kakku oikein maistu, joten siitäkin syystä tämä kakku sopisi kahvipöytään vallan mainiosti.
Kakun lisäksi juhlissa tarjoiltiin makean nälkään sankarin lemppareita eli kinuskimunkkeja, jäätelöä ja suolaisia piirakoita.

 



 
Reseptin poimin maku.fi sivuilta ja kakun tekeminen oli helppoa...tai onnistui ainakin meikäläiseltä.
Suurin vaiva taisi olla keittiön jälkisiivoamisessa, sillä olen erittäin hyvä levittäytymään koko keittiöön  kippoineni ja kappoineni.
Kakku valmistui nopeasti ja se sai mennä tekeytymään pakkaseen.
 

Tässä loppuun vielä kakun ohje. Jos vaikka joku muukin innostuisi kokeilemaan.
Koristelussa korvasin hedelmät mansikoilla ja suklaarouheella.
 
 

  PAKASTETTU JUUSTOKAKKU

Ainekset:

10 annosta

175 g Digestive-keksejä 

80 g voita

1 1/2 rkl sokeria

 

Täyte:

600 g tuorejuustoa (maustamatonta, rasvaa yli 20%)

2 dl sokeria

1/4 tl suolaa

2 rkl sitruunamehua

2 dl kuohukermaa

Koristelu:

2 kpl luumuja

1 kpl granaattiomenaa (siemenet)

1 kpl omenaa (punakuorinen)

2 dl viinirypäleitä (tummia)

  Tee näin:   

Murskaa keksit hienoksi monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja sokeri. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 20 cm) pohjalle.
Painele keksimuru tiiviisti pohjalle. Nosta vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
 
Vatkaa huoneenlämpöinen tuorejuusto, sokeri ja suola kuohkeaksi muutaman minuutin ajan. Sekoita lopuksi joukkoon sitruunamehu.Vatkaa kerma vaahdoksi toisessa kulhossa.
Sekoita tuorejuustoseoksen joukkoon kermavaahto muutamassa osassa, aluksi sähkövatkaimella ja lopuksi isolla nuolijalla käännellen. Kaada täyte keksipohjan päälle.
Napauta vuokaa pari kertaa varovasti pöytää vasten ilmakuplien poistamiseksi.
 
Nosta kakku peitettynä pakastimeen tasaiselle alustalle. Anna jähmettyä vähintään 4 tuntia tai seuraavaan päivään.
 
Nosta kakku sulamaan 30 minuuttia ennen tarjoilua. Irrota vuoan reuna ja siirrä kakku tarjoilulautaselle. Koristele kakun pinta lohkotuilla hedelmillä...




Kakku onnistui ehkäpä yli odotusten.
Se oli juuri sopivan kylmä ja raikas vaihtoehto lämpimänä päivänä perinteisen kakun sijaan.

Suosittelen!!!

 
 
 
 

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Lomaharha


Meillä opettajilla on monien mielestä kadehdittavan pitkät kesäloma, sellaiset ruhtinaalliset kymmen viikkoa. Ja on kyllä totta, että se on pitkä... ja oikein sopiva. Ehdottomasti tämän ammatin hyviä puolia.







Sitä luulisi, että kymmenessä viikossa ehtisi tehdä vaikka mitä, mutta meikäläisen kohdalla tämä on ainakin harhakäsitys.
Tekemättömien töiden lista on tällä hetkellä lähes yhtä pitkä kuin loman alussakin...jos nyt lomaa kuuluu niihin tehtäviin käyttääkään.


 




Lomaharhassani kuvittelen aina tekeväni yhtä sun toista, mutta totuus on toisenlainen.
Kesäkuussa olin lapseni kanssa miniristeilyllä ja vietimme neljä päivää juhannusta mökillä.
Olemme ehtineet tekemään Maarianhaminaan pyöräretken ja myös stailausprojektini on vienyt osan kesäloma-ajastani.
Muuten tämä loma on mennyt pääosin kotona "hengaillessa". En tiedä onko minulla huono omatunto tästä aikaansaamattomuudesta vai olenko peräti tyytyväinen tähän. Joskus tuntuu, että jos olisi lyhemmät lomat, sitä käyttäisi lomansakin "tehokkaammin", mitä sitten ikinä tarkoittaneekaan. Tai sitten ei.
 




Tosiasia on se, että  opettajienkin kesälomat päättyvät ja viimeisten viikkojen lomapaniikki iskee aina jossain vaiheessa, ihan vain sen loppumisesta. Minulle sai taisi iskeä nyt. Se on kuitenkin varmaa, että tänä kesänä olen nauttinut lomastani eikä nuo tekemättömät työtkään näytä meikäläisen mielenrauhaa paljoakaan hetkauttavan. Jos sitä olisi vaikka tähän ikään mennessä oppinut ottamaan jo vähän rennommin...ainakin kesälomalla.




torstai 13. heinäkuuta 2017

Merkittävä päivä


Tämä päivä on minulle erityisen merkityksellinen. Tasan yksitoista vuotta sitten minusta tuli äiti maailman ihanimmalle poikalapselle. Monet lukijoistani tietävätkin, että tulin äidiksi puoli vuotta ennen maagista 40- vuoden rajapyykkiä. Ensisynnyttäjäksi minulle oli siis kertynyt jo ikää ihan kiitettävästi.








Muistan, kun muutamat tutut joskus "kauhistelivat" tilannettani, miten näin vanha selviytyy äitiyden ensimmäisistä vuosista tai miltä lapsesta tuntuu, kun lapsi on kaksikymmentä ja äiti "eläkeläinen". Ensimmäiseen väittämään voi sanoa, että jaksoin vauvavuodet erinomaisesti. Raskausaikana olin varmasti elämäni parhaimmassa kunnossa, raskauteni ja synnytykseni sujuivat normaalisti. Pienen lapsen kanssa olin todennäköisesti yhtä "normiväsynyt" kuin kaikki muutkin äidit, joten voin näiden yhdentoista vuoden jälkeen selvinneeni lapsivuosista hyvin, iästäni huolimatta. Olihan minulla sentään mieskin apuna. Minulle lapsen syntymä ja äidiksi tuleminen on ollut elämäni hienoin kokemus...ja todellakin lahja!

 






Mitä tulee tuohon toiseen väittämään vanhoista vanhemmista, siihen on ehkä aikaista vielä sanoa mitään. Voi olla, että lapseni joskus häpeää meitä (ja ihan varmasti ainakin murrosiässä!), mutta sille asialle me emme voi mitään. Onneksi minä olen suhteellisen nuorekas ja terve viisikymppinen eikä tuo isäntäkään aivan "elämää nähneeltä" näytä. Ja voisihan sitä asiat lapsella hullumminkin olla...








Silloin aikoinaan nuo kommentit tuntuivat hieman loukkaavilta, vaikka pohjimmiltani ymmärsinkin, mitä niillä tarkoitettiin. On varmasti ihan totta, että lapsi/lapset on hyvä hankkia nuorella iällä, mutta tämä elämä ei vain meillä kaikilla mene aina suunnitelmien tai ns."normaalin" mukaan. Uskon vahvasti, että näin oli tarkoitus tapahtua ja tästä olen myös joka päivä erittäin kiitollinen. Yksitoista vuotta sitten elämäni muuttui ihanalla tavalla, josta päivääkään en vaihtaisi pois.
 
 
Vähän tämä ajan kuluminen kuitenkin hirvittää, sillä tiedän, että lapsemme on "lainaa vain".




Tänään juhlistamme päivänsankaria pienimuotoisesti oman perheen kesken. Aamu aloitettiin jo hieman juhlavammin. Aamupala oli katettuna hieman fiinimmin ja sen kruunasi lapsemme lempiherkku, berliininmunkki. Sunnuntaina meille tulee sukulaisia kahvittelemaan, joten loppu viikko mennään enemmän tai vähemmän juhlatunnelmissa ja juhlia valmistaessa.




P.S.  Koska miehelläni on kaksi (jo aikuista) lasta edellisestä avioliitosta, ei meidän yhteistä lastamme ole kutsuttu perinteisesti iltatähdeksi vaan, kaikella rakkaudella,  jälkiuunilimpuksi! :)

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Harjoittelua


Viime keväänä ostin kameraani uuden valovoimaisemman objektiivin. Siinä on ns. kiinteä polttoväli eli se ei ole zoomattavissa. Koko kevään ajatuksena oli harjoitella kuvien ottamista, mutta muut kiireet tekivät harjoittelusta satunnaista.





 
Pitkän tauon jälkeen otin kamerani jälleen esille ja lähdin kävelykierrokselle Vanhaan Raumaan.
Kuvauskohteena se on erinomainen, sillä kuvattavaa löytyy joka puolelta, kauniita yksityiskohtia ja puutalomiljöötä.
Valokuvausharjoitteluun laitoin vielä lisähaastetta, sillä otin automaattisäädön pois ja lähdin kokeilemaan kameran aukon säätöjä.
Samalla lähdin noin tunnin mittaiselle kävelylenkille. Aurinkoinen sää ei valokuvauksen kannalta ollut hyvä juttu, mutta kävelyn kannalta taas ehdotonta plussaa.






Kuvauskohteet valitsin nopeasti ja sattumanvaraisesti. 
Olin melko varma, että lopputulos ei olisi kovinkaan ihmeellinen, mutta kotona yllätyin suhteellisen onnistuneista kuvista.
Kelpuutin niistä muutaman tähän postaukseen ilman sen suurempaa kuvankäsittelyä.






Jospa saisin tästä jälleen uutta pontta valokuvaamiseen.
Tullakseen paremmaksi täytyy vain harjoitella, yrityksen ja erehdyksen kautta oppien...
 
 
ja päteehän tämä sama viisaus elämässä muutenkin.
 
 
 
 

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Pyöräretkellä


Kuluneella viikolla teimme pyöräretken Ahvenanmaalle, tarkemmin sanottuna Maarianhaminaan....





Pakkasimme autoon vähäiset retkeilykamppeet ja polkupyörät. Mukaan otimme poikamme kaverin, jolla takasimme jälkikasvumme viihtyvyyden. Menimme ensin autolla Turkuun ja jätimme sen satamaan. Pyörillä laivaan meneminen oli jo sinällään hauska kokemus, varsinkin pojan kaverille, jolle laivareissu oli vielä ensimmäinen laatujaan. Laivalla lapset saivat hyvin kulutettua aikansa pelisaleissa ja -koneissa, meille aikuisille viiden ja puolen tunnin laivamatka oli ehkä tylsempi. Varsinkin, kun bingossakaan ei tullut voittoja... ;)
 



 
 
 
Perillä Maarianhaminassa olimme päivällä ja noin runsaan kilometrin pyöräilymatkan päässä oli Gröna Udden, viihtyisä ja rauhallinen leirintäalue, alle kilometrin päässä keskustasta. Majoituimme pieneen mökkiin kolmeksi yöksi ja sieltä käsin teimme pyöräilypyrähdyksiä Maarianhaminan kaupunkiin. Lapsilla oli tekemistä jo leirintäalueella, sillä siellä oli hyvä uimaranta, minigolfkenttä ja pomppulinna. Eipä siinä muuta oikein tarvittukaan.




 
 
Koska pyöräilyvarustuksemme oli osittain hieman puutteellista (toisella pojalla oli BMX temppupyörä, jonka takarengas oli kulunut melkein puhki...), keskityimme pieniin pyöräilymatkoihin. Totesimme pyörän olevan erinomainen kulkuväline pienessä Maarianhamina kaupungissa. Tarkoituksenamme oli käydä myös yhdessä museokohteessa, Pommernin laivalla, mutta harmiksemme se oli remontissa. Ahvenanmaalla olisi ollut mielenkiintoisia retkikohteita paljonkin, mutta tällä kertaa meillä oli tyytyminen "lähimatkailuun".
 
 
 
 
 



Kävimme yhtenä päivänä syömässä hyvät pizzat Niska-nimisessä ravintolassa.
Paikkana mielenkiintoinen; näkemisen ja kokemisen arvoinen... ja pizzatkin olivat vielä hyviä. Voimme suositella!
Mielestäni jokaiseen matkaan täytyy ujuttaa aina paikallishistoriaa, edes yhden museokäynnin verran. 
Ruokapaikan vieressä oli pieni museo, joka kertoi ahvenanmaalaisesta venerakentamisen historiasta.
Ei ehkä ihan houkuttelevin retkikohde lapsille, mutta tulipahan se historia-annos saatua, kun Pommerniin ei päästy.
 
 




Koska lähtökohtamme reissulle oli olla liikenteessä vain pyörillä, jäi "kunnon" retkeily tällä porukalla näin aikuisen näkökulmasta vähän vähäiseksi. Tämän retken päälimäisenä tarkoituksena oli avartaa maailmaa kotimaassa, antaa lapsille (ja miksei aikuisillekin) uusia kokemuksia ja elämyksiä, nauttia yhdessäolosta ja lomasta sekä virittää pojissa pientä retkeilykipinää.  En olisi ollenkaan ihmeissäni, jos nämä mukana olleet kaverukset innostuisivat joskus vielä lähtemään Ahvenanmaalle keskenään, ehkä hieman paremmalla (pyörä)varustuksella...
 
 
Pyöräretkemme onnistui erinomaisesti. Sään haltijat olivat siinä mielessä puolellamme, että emme saaneet sadetta niskaamme, tosin emme nauttineet myöskään hellepäivistä. Käyttämättä jääneet tavarat luonnehtivat hyvin reissuamme. En tarvinnut matkalle pakattua yhtä hellepaitaa, aurinkovoidetta, hyttysmyrkkyä, järjestelmäkameraa (kaikki kuvat kännykällä), pyörän kumin korjaussettiä... enkä fööniä!
 
 
Ja niin kuin yleensä todetaan, matkailun jälkeen on kiva palata jälleen kotiin. Reissusta jäi itselle pieni mielenkiinto lähteä kiertämään vielä (joskus) saariston rengasreittiä, koska Ahvenanmaasta jäi paljon näkemättä. Tämä reissu osoitti, että pyöräillen se onnistuisi vallan mainiosti. Ehkä saamme yllytettyä poikammekin vielä mukaan...